kuulusteltava

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkuːlusteltɑʋɑ/, [ˈkuːlus̠ˌte̞l̪t̪ɑ̝ʋɑ̝]
  • Rhymes: -eltɑʋɑ
  • Hyphenation(key): kuu‧lus‧tel‧ta‧va

Noun

[edit]

kuulusteltava

  1. examinee, testee, the person to be interrogated

Declension

[edit]
Inflection of kuulusteltava (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative kuulusteltava kuulusteltavat
genitive kuulusteltavan kuulusteltavien
partitive kuulusteltavaa kuulusteltavia
illative kuulusteltavaan kuulusteltaviin
singular plural
nominative kuulusteltava kuulusteltavat
accusative nom. kuulusteltava kuulusteltavat
gen. kuulusteltavan
genitive kuulusteltavan kuulusteltavien
kuulusteltavain rare
partitive kuulusteltavaa kuulusteltavia
inessive kuulusteltavassa kuulusteltavissa
elative kuulusteltavasta kuulusteltavista
illative kuulusteltavaan kuulusteltaviin
adessive kuulusteltavalla kuulusteltavilla
ablative kuulusteltavalta kuulusteltavilta
allative kuulusteltavalle kuulusteltaville
essive kuulusteltavana kuulusteltavina
translative kuulusteltavaksi kuulusteltaviksi
abessive kuulusteltavatta kuulusteltavitta
instructive kuulusteltavin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kuulusteltava (Kotus type 10/koira, no gradation)

Participle

[edit]

kuulusteltava

  1. present passive participle of kuulustella

Further reading

[edit]