Jump to content

kuuloelin

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

kuulo +‎ elin

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkuːloˌelin/, [ˈkuːlo̞ˌe̞lin]
  • Rhymes: -elin
  • Hyphenation(key): kuulo‧elin

Noun

[edit]

kuuloelin

  1. auditory organ, organ of hearing

Declension

[edit]
Inflection of kuuloelin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative kuuloelin kuuloelimet
genitive kuuloelimen kuuloelimien
kuuloelinten
partitive kuuloelintä kuuloelimiä
illative kuuloelimeen kuuloelimiin
singular plural
nominative kuuloelin kuuloelimet
accusative nom. kuuloelin kuuloelimet
gen. kuuloelimen
genitive kuuloelimen kuuloelimien
kuuloelinten
partitive kuuloelintä kuuloelimiä
inessive kuuloelimessä kuuloelimissä
elative kuuloelimestä kuuloelimistä
illative kuuloelimeen kuuloelimiin
adessive kuuloelimellä kuuloelimillä
ablative kuuloelimeltä kuuloelimiltä
allative kuuloelimelle kuuloelimille
essive kuuloelimenä kuuloeliminä
translative kuuloelimeksi kuuloelimiksi
abessive kuuloelimettä kuuloelimittä
instructive kuuloelimin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kuuloelin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)