Jump to content

kuritus

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

kurittaa +‎ -us

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkuritus/, [ˈkurit̪us̠]
  • Rhymes: -uritus
  • Hyphenation(key): ku‧ri‧tus

Noun

[edit]

kuritus

  1. disciplining

Declension

[edit]
Inflection of kuritus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative kuritus kuritukset
genitive kurituksen kuritusten
kurituksien
partitive kuritusta kurituksia
illative kuritukseen kurituksiin
singular plural
nominative kuritus kuritukset
accusative nom. kuritus kuritukset
gen. kurituksen
genitive kurituksen kuritusten
kurituksien
partitive kuritusta kurituksia
inessive kurituksessa kurituksissa
elative kurituksesta kurituksista
illative kuritukseen kurituksiin
adessive kurituksella kurituksilla
ablative kuritukselta kurituksilta
allative kuritukselle kurituksille
essive kurituksena kurituksina
translative kuritukseksi kurituksiksi
abessive kurituksetta kurituksitta
instructive kurituksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kuritus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]