Jump to content

kuopitus

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

kuopittaa +‎ -us

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkuo̯pitus/, [ˈkuo̞̯pit̪us̠]
  • Rhymes: -uopitus
  • Hyphenation(key): kuo‧pi‧tus

Noun

[edit]

kuopitus

  1. (archaeology) trenching

Declension

[edit]
Inflection of kuopitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative kuopitus kuopitukset
genitive kuopituksen kuopitusten
kuopituksien
partitive kuopitusta kuopituksia
illative kuopitukseen kuopituksiin
singular plural
nominative kuopitus kuopitukset
accusative nom. kuopitus kuopitukset
gen. kuopituksen
genitive kuopituksen kuopitusten
kuopituksien
partitive kuopitusta kuopituksia
inessive kuopituksessa kuopituksissa
elative kuopituksesta kuopituksista
illative kuopitukseen kuopituksiin
adessive kuopituksella kuopituksilla
ablative kuopitukselta kuopituksilta
allative kuopitukselle kuopituksille
essive kuopituksena kuopituksina
translative kuopitukseksi kuopituksiksi
abessive kuopituksetta kuopituksitta
instructive kuopituksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kuopitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

Derived terms

[edit]
(compounds):