kuluttelu

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

kulutella +‎ -u

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkulutːelu/, [ˈkulut̪̚ˌt̪e̞lu]
  • Rhymes: -elu
  • Hyphenation(key): ku‧lut‧te‧lu

Noun

[edit]

kuluttelu

  1. spending away

Declension

[edit]
Inflection of kuluttelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative kuluttelu kuluttelut
genitive kuluttelun kuluttelujen
kulutteluiden
kulutteluitten
partitive kuluttelua kulutteluja
kulutteluita
illative kulutteluun kulutteluihin
singular plural
nominative kuluttelu kuluttelut
accusative nom. kuluttelu kuluttelut
gen. kuluttelun
genitive kuluttelun kuluttelujen
kulutteluiden
kulutteluitten
partitive kuluttelua kulutteluja
kulutteluita
inessive kuluttelussa kulutteluissa
elative kuluttelusta kulutteluista
illative kulutteluun kulutteluihin
adessive kuluttelulla kulutteluilla
ablative kuluttelulta kulutteluilta
allative kuluttelulle kulutteluille
essive kulutteluna kulutteluina
translative kulutteluksi kulutteluiksi
abessive kuluttelutta kulutteluitta
instructive kulutteluin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kuluttelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)