kräkki

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search
See also: krakki

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

From English crack.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkrækːi/, [ˈkrækːi]
  • Rhymes: -ækːi
  • Syllabification(key): kräk‧ki

Noun

[edit]

kräkki (slang)

  1. (computing) a crack

Declension

[edit]
Inflection of kräkki (Kotus type 5*A/risti, kk-k gradation)
nominative kräkki kräkit
genitive kräkin kräkkien
partitive kräkkiä kräkkejä
illative kräkkiin kräkkeihin
singular plural
nominative kräkki kräkit
accusative nom. kräkki kräkit
gen. kräkin
genitive kräkin kräkkien
partitive kräkkiä kräkkejä
inessive kräkissä kräkeissä
elative kräkistä kräkeistä
illative kräkkiin kräkkeihin
adessive kräkillä kräkeillä
ablative kräkiltä kräkeiltä
allative kräkille kräkeille
essive kräkkinä kräkkeinä
translative kräkiksi kräkeiksi
abessive kräkittä kräkeittä
instructive kräkein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kräkki (Kotus type 5*A/risti, kk-k gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kräkkini kräkkini
accusative nom. kräkkini kräkkini
gen. kräkkini
genitive kräkkini kräkkieni
partitive kräkkiäni kräkkejäni
inessive kräkissäni kräkeissäni
elative kräkistäni kräkeistäni
illative kräkkiini kräkkeihini
adessive kräkilläni kräkeilläni
ablative kräkiltäni kräkeiltäni
allative kräkilleni kräkeilleni
essive kräkkinäni kräkkeinäni
translative kräkikseni kräkeikseni
abessive kräkittäni kräkeittäni
instructive
comitative kräkkeineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kräkkisi kräkkisi
accusative nom. kräkkisi kräkkisi
gen. kräkkisi
genitive kräkkisi kräkkiesi
partitive kräkkiäsi kräkkejäsi
inessive kräkissäsi kräkeissäsi
elative kräkistäsi kräkeistäsi
illative kräkkiisi kräkkeihisi
adessive kräkilläsi kräkeilläsi
ablative kräkiltäsi kräkeiltäsi
allative kräkillesi kräkeillesi
essive kräkkinäsi kräkkeinäsi
translative kräkiksesi kräkeiksesi
abessive kräkittäsi kräkeittäsi
instructive
comitative kräkkeinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kräkkimme kräkkimme
accusative nom. kräkkimme kräkkimme
gen. kräkkimme
genitive kräkkimme kräkkiemme
partitive kräkkiämme kräkkejämme
inessive kräkissämme kräkeissämme
elative kräkistämme kräkeistämme
illative kräkkiimme kräkkeihimme
adessive kräkillämme kräkeillämme
ablative kräkiltämme kräkeiltämme
allative kräkillemme kräkeillemme
essive kräkkinämme kräkkeinämme
translative kräkiksemme kräkeiksemme
abessive kräkittämme kräkeittämme
instructive
comitative kräkkeinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kräkkinne kräkkinne
accusative nom. kräkkinne kräkkinne
gen. kräkkinne
genitive kräkkinne kräkkienne
partitive kräkkiänne kräkkejänne
inessive kräkissänne kräkeissänne
elative kräkistänne kräkeistänne
illative kräkkiinne kräkkeihinne
adessive kräkillänne kräkeillänne
ablative kräkiltänne kräkeiltänne
allative kräkillenne kräkeillenne
essive kräkkinänne kräkkeinänne
translative kräkiksenne kräkeiksenne
abessive kräkittänne kräkeittänne
instructive
comitative kräkkeinenne

Further reading

[edit]