Jump to content

korvakuulo

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

korva (ear) +‎ kuulo (sense of hearing)

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkorʋɑˌkuːlo/, [ˈko̞rʋɑ̝ˌkuːlo̞]
  • Rhymes: -uːlo
  • Hyphenation(key): korva‧kuulo

Noun

[edit]

korvakuulo

  1. ear (in the sense of ability to hear something, especially music and language, and discern whether it sounds the same as heard before)
    soittaa / oppia korvakuulolta / korvakuulon mukaanto play / learn by ear
    Kansanmuusikoiden ainoa opettaja oli korvakuulo.
    Folk musicians only learned by ear. literally: The only teacher folk musicians had was their ear.
    Osaatko virittää moottorin korvakuulolla?
    Do you know how to tune an engine by ear?
  2. (biblical) hearing, hearing of the ear

Declension

[edit]
Inflection of korvakuulo (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative korvakuulo korvakuulot
genitive korvakuulon korvakuulojen
partitive korvakuuloa korvakuuloja
illative korvakuuloon korvakuuloihin
singular plural
nominative korvakuulo korvakuulot
accusative nom. korvakuulo korvakuulot
gen. korvakuulon
genitive korvakuulon korvakuulojen
partitive korvakuuloa korvakuuloja
inessive korvakuulossa korvakuuloissa
elative korvakuulosta korvakuuloista
illative korvakuuloon korvakuuloihin
adessive korvakuulolla korvakuuloilla
ablative korvakuulolta korvakuuloilta
allative korvakuulolle korvakuuloille
essive korvakuulona korvakuuloina
translative korvakuuloksi korvakuuloiksi
abessive korvakuulotta korvakuuloitta
instructive korvakuuloin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of korvakuulo (Kotus type 1/valo, no gradation)

See also

[edit]
  • kuulo (sense of hearing)

Further reading

[edit]