Jump to content

kortinpelaaja

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

kortin (of card) +‎ pelaaja (player), from the expression pelata (to play) korttia (card).

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkortinˌpelɑːjɑ/, [ˈko̞rt̪imˌpe̞lɑ̝ːjɑ̝]
  • Rhymes: -elɑːjɑ
  • Hyphenation(key): kortin‧pelaa‧ja

Noun

[edit]

kortinpelaaja

  1. cardplayer

Declension

[edit]
Inflection of kortinpelaaja (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative kortinpelaaja kortinpelaajat
genitive kortinpelaajan kortinpelaajien
partitive kortinpelaajaa kortinpelaajia
illative kortinpelaajaan kortinpelaajiin
singular plural
nominative kortinpelaaja kortinpelaajat
accusative nom. kortinpelaaja kortinpelaajat
gen. kortinpelaajan
genitive kortinpelaajan kortinpelaajien
kortinpelaajain rare
partitive kortinpelaajaa kortinpelaajia
inessive kortinpelaajassa kortinpelaajissa
elative kortinpelaajasta kortinpelaajista
illative kortinpelaajaan kortinpelaajiin
adessive kortinpelaajalla kortinpelaajilla
ablative kortinpelaajalta kortinpelaajilta
allative kortinpelaajalle kortinpelaajille
essive kortinpelaajana kortinpelaajina
translative kortinpelaajaksi kortinpelaajiksi
abessive kortinpelaajatta kortinpelaajitta
instructive kortinpelaajin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kortinpelaaja (Kotus type 10/koira, no gradation)

Further reading

[edit]