Jump to content

korostus

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

korostaa +‎ -us

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkorostus/, [ˈko̞ro̞s̠tus̠]
  • Rhymes: -orostus
  • Hyphenation(key): ko‧ros‧tus

Noun

[edit]

korostus

  1. (linguistics) accent
    Hänen puheessaan oli vieras korostus.
    He spoke with a foreign accent.
  2. highlighting, stress

Declension

[edit]
Inflection of korostus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative korostus korostukset
genitive korostuksen korostusten
korostuksien
partitive korostusta korostuksia
illative korostukseen korostuksiin
singular plural
nominative korostus korostukset
accusative nom. korostus korostukset
gen. korostuksen
genitive korostuksen korostusten
korostuksien
partitive korostusta korostuksia
inessive korostuksessa korostuksissa
elative korostuksesta korostuksista
illative korostukseen korostuksiin
adessive korostuksella korostuksilla
ablative korostukselta korostuksilta
allative korostukselle korostuksille
essive korostuksena korostuksina
translative korostukseksi korostuksiksi
abessive korostuksetta korostuksitta
instructive korostuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of korostus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

Derived terms

[edit]
(compounds):

Further reading

[edit]