Jump to content

korkitus

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

korkittaa +‎ -us

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkorkitus/, [ˈko̞rk̟it̪us̠]
  • Rhymes: -orkitus
  • Hyphenation(key): kor‧ki‧tus

Noun

[edit]

korkitus

  1. corking

Declension

[edit]
Inflection of korkitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative korkitus korkitukset
genitive korkituksen korkitusten
korkituksien
partitive korkitusta korkituksia
illative korkitukseen korkituksiin
singular plural
nominative korkitus korkitukset
accusative nom. korkitus korkitukset
gen. korkituksen
genitive korkituksen korkitusten
korkituksien
partitive korkitusta korkituksia
inessive korkituksessa korkituksissa
elative korkituksesta korkituksista
illative korkitukseen korkituksiin
adessive korkituksella korkituksilla
ablative korkitukselta korkituksilta
allative korkitukselle korkituksille
essive korkituksena korkituksina
translative korkitukseksi korkituksiksi
abessive korkituksetta korkituksitta
instructive korkituksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of korkitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]