koordinaatio

Finnish

Etymology

Internationalism (see English coordination), ultimately from Late Latin coōrdinātiō.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkoːrdinɑːtio/, [ˈko̞ːrdiˌnɑ̝ːt̪io̞]
• Rhymes: -ɑːtio
• Hyphenation^(key): koor‧di‧naa‧tio

Noun

koordinaatio

1. coordination

Declension

Inflection of koordinaatio (Kotus type 3/valtio, no gradation)
nominative		koordinaatio	koordinaatiot
genitive		koordinaation	koordinaatioiden koordinaatioitten
partitive		koordinaatiota	koordinaatioita
illative		koordinaatioon	koordinaatioihin
		singular	plural
nominative		koordinaatio	koordinaatiot
accusative	nom.	koordinaatio	koordinaatiot
	gen.	koordinaation
genitive		koordinaation	koordinaatioiden koordinaatioitten
partitive		koordinaatiota	koordinaatioita
inessive		koordinaatiossa	koordinaatioissa
elative		koordinaatiosta	koordinaatioista
illative		koordinaatioon	koordinaatioihin
adessive		koordinaatiolla	koordinaatioilla
ablative		koordinaatiolta	koordinaatioilta
allative		koordinaatiolle	koordinaatioille
essive		koordinaationa	koordinaatioina
translative		koordinaatioksi	koordinaatioiksi
abessive		koordinaatiotta	koordinaatioitta
instructive		—	koordinaatioin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of koordinaatio (Kotus type 3/valtio, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative koordinaationi koordinaationi accusative nom. koordinaationi koordinaationi gen. koordinaationi genitive koordinaationi koordinaatioideni koordinaatioitteni partitive koordinaatiotani koordinaatioitani inessive koordinaatiossani koordinaatioissani elative koordinaatiostani koordinaatioistani illative koordinaatiooni koordinaatioihini adessive koordinaatiollani koordinaatioillani ablative koordinaatioltani koordinaatioiltani allative koordinaatiolleni koordinaatioilleni essive koordinaationani koordinaatioinani translative koordinaatiokseni koordinaatioikseni abessive koordinaatiottani koordinaatioittani instructive — — comitative — koordinaatioineni second-person singular possessor singular plural nominative koordinaatiosi koordinaatiosi accusative nom. koordinaatiosi koordinaatiosi gen. koordinaatiosi genitive koordinaatiosi koordinaatioidesi koordinaatioittesi partitive koordinaatiotasi koordinaatioitasi inessive koordinaatiossasi koordinaatioissasi elative koordinaatiostasi koordinaatioistasi illative koordinaatioosi koordinaatioihisi adessive koordinaatiollasi koordinaatioillasi ablative koordinaatioltasi koordinaatioiltasi allative koordinaatiollesi koordinaatioillesi essive koordinaationasi koordinaatioinasi translative koordinaatioksesi koordinaatioiksesi abessive koordinaatiottasi koordinaatioittasi instructive — — comitative — koordinaatioinesi first-person plural possessor singular plural nominative koordinaatiomme koordinaatiomme accusative nom. koordinaatiomme koordinaatiomme gen. koordinaatiomme genitive koordinaatiomme koordinaatioidemme koordinaatioittemme partitive koordinaatiotamme koordinaatioitamme inessive koordinaatiossamme koordinaatioissamme elative koordinaatiostamme koordinaatioistamme illative koordinaatioomme koordinaatioihimme adessive koordinaatiollamme koordinaatioillamme ablative koordinaatioltamme koordinaatioiltamme allative koordinaatiollemme koordinaatioillemme essive koordinaationamme koordinaatioinamme translative koordinaatioksemme koordinaatioiksemme abessive koordinaatiottamme koordinaatioittamme instructive — — comitative — koordinaatioinemme second-person plural possessor singular plural nominative koordinaationne koordinaationne accusative nom. koordinaationne koordinaationne gen. koordinaationne genitive koordinaationne koordinaatioidenne koordinaatioittenne partitive koordinaatiotanne koordinaatioitanne inessive koordinaatiossanne koordinaatioissanne elative koordinaatiostanne koordinaatioistanne illative koordinaatioonne koordinaatioihinne adessive koordinaatiollanne koordinaatioillanne ablative koordinaatioltanne koordinaatioiltanne allative koordinaatiollenne koordinaatioillenne essive koordinaationanne koordinaatioinanne translative koordinaatioksenne koordinaatioiksenne abessive koordinaatiottanne koordinaatioittanne instructive — — comitative — koordinaatioinenne third-person possessor singular plural nominative koordinaationsa koordinaationsa accusative nom. koordinaationsa koordinaationsa gen. koordinaationsa genitive koordinaationsa koordinaatioidensa koordinaatioittensa partitive koordinaatiotaan koordinaatiotansa koordinaatioitaan koordinaatioitansa inessive koordinaatiossaan koordinaatiossansa koordinaatioissaan koordinaatioissansa elative koordinaatiostaan koordinaatiostansa koordinaatioistaan koordinaatioistansa illative koordinaatioonsa koordinaatioihinsa adessive koordinaatiollaan koordinaatiollansa koordinaatioillaan koordinaatioillansa ablative koordinaatioltaan koordinaatioltansa koordinaatioiltaan koordinaatioiltansa allative koordinaatiolleen koordinaatiollensa koordinaatioilleen koordinaatioillensa essive koordinaationaan koordinaationansa koordinaatioinaan koordinaatioinansa translative koordinaatiokseen koordinaatioksensa koordinaatioikseen koordinaatioiksensa abessive koordinaatiottaan koordinaatiottansa koordinaatioittaan koordinaatioittansa instructive — — comitative — koordinaatioineen koordinaatioinensa

Derived terms

(compounds):

• koordinaatioluku
• koordinaatiosidos

Further reading

• “koordinaatio”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02