konnotaatio

Finnish

Etymology

Internationalism (see English connotation), ultimately from Medieval Latin connotātiō.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkonːotɑːtio/, [ˈko̞nːo̞ˌt̪ɑ̝ːt̪io̞]
• Rhymes: -ɑːtio
• Hyphenation^(key): kon‧no‧taa‧tio

Noun

konnotaatio

1. connotation (suggested or implied meaning)

Declension

Inflection of konnotaatio (Kotus type 3/valtio, no gradation)
nominative		konnotaatio	konnotaatiot
genitive		konnotaation	konnotaatioiden konnotaatioitten
partitive		konnotaatiota	konnotaatioita
illative		konnotaatioon	konnotaatioihin
		singular	plural
nominative		konnotaatio	konnotaatiot
accusative	nom.	konnotaatio	konnotaatiot
	gen.	konnotaation
genitive		konnotaation	konnotaatioiden konnotaatioitten
partitive		konnotaatiota	konnotaatioita
inessive		konnotaatiossa	konnotaatioissa
elative		konnotaatiosta	konnotaatioista
illative		konnotaatioon	konnotaatioihin
adessive		konnotaatiolla	konnotaatioilla
ablative		konnotaatiolta	konnotaatioilta
allative		konnotaatiolle	konnotaatioille
essive		konnotaationa	konnotaatioina
translative		konnotaatioksi	konnotaatioiksi
abessive		konnotaatiotta	konnotaatioitta
instructive		—	konnotaatioin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of konnotaatio (Kotus type 3/valtio, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative konnotaationi konnotaationi accusative nom. konnotaationi konnotaationi gen. konnotaationi genitive konnotaationi konnotaatioideni konnotaatioitteni partitive konnotaatiotani konnotaatioitani inessive konnotaatiossani konnotaatioissani elative konnotaatiostani konnotaatioistani illative konnotaatiooni konnotaatioihini adessive konnotaatiollani konnotaatioillani ablative konnotaatioltani konnotaatioiltani allative konnotaatiolleni konnotaatioilleni essive konnotaationani konnotaatioinani translative konnotaatiokseni konnotaatioikseni abessive konnotaatiottani konnotaatioittani instructive — — comitative — konnotaatioineni second-person singular possessor singular plural nominative konnotaatiosi konnotaatiosi accusative nom. konnotaatiosi konnotaatiosi gen. konnotaatiosi genitive konnotaatiosi konnotaatioidesi konnotaatioittesi partitive konnotaatiotasi konnotaatioitasi inessive konnotaatiossasi konnotaatioissasi elative konnotaatiostasi konnotaatioistasi illative konnotaatioosi konnotaatioihisi adessive konnotaatiollasi konnotaatioillasi ablative konnotaatioltasi konnotaatioiltasi allative konnotaatiollesi konnotaatioillesi essive konnotaationasi konnotaatioinasi translative konnotaatioksesi konnotaatioiksesi abessive konnotaatiottasi konnotaatioittasi instructive — — comitative — konnotaatioinesi first-person plural possessor singular plural nominative konnotaatiomme konnotaatiomme accusative nom. konnotaatiomme konnotaatiomme gen. konnotaatiomme genitive konnotaatiomme konnotaatioidemme konnotaatioittemme partitive konnotaatiotamme konnotaatioitamme inessive konnotaatiossamme konnotaatioissamme elative konnotaatiostamme konnotaatioistamme illative konnotaatioomme konnotaatioihimme adessive konnotaatiollamme konnotaatioillamme ablative konnotaatioltamme konnotaatioiltamme allative konnotaatiollemme konnotaatioillemme essive konnotaationamme konnotaatioinamme translative konnotaatioksemme konnotaatioiksemme abessive konnotaatiottamme konnotaatioittamme instructive — — comitative — konnotaatioinemme second-person plural possessor singular plural nominative konnotaationne konnotaationne accusative nom. konnotaationne konnotaationne gen. konnotaationne genitive konnotaationne konnotaatioidenne konnotaatioittenne partitive konnotaatiotanne konnotaatioitanne inessive konnotaatiossanne konnotaatioissanne elative konnotaatiostanne konnotaatioistanne illative konnotaatioonne konnotaatioihinne adessive konnotaatiollanne konnotaatioillanne ablative konnotaatioltanne konnotaatioiltanne allative konnotaatiollenne konnotaatioillenne essive konnotaationanne konnotaatioinanne translative konnotaatioksenne konnotaatioiksenne abessive konnotaatiottanne konnotaatioittanne instructive — — comitative — konnotaatioinenne third-person possessor singular plural nominative konnotaationsa konnotaationsa accusative nom. konnotaationsa konnotaationsa gen. konnotaationsa genitive konnotaationsa konnotaatioidensa konnotaatioittensa partitive konnotaatiotaan konnotaatiotansa konnotaatioitaan konnotaatioitansa inessive konnotaatiossaan konnotaatiossansa konnotaatioissaan konnotaatioissansa elative konnotaatiostaan konnotaatiostansa konnotaatioistaan konnotaatioistansa illative konnotaatioonsa konnotaatioihinsa adessive konnotaatiollaan konnotaatiollansa konnotaatioillaan konnotaatioillansa ablative konnotaatioltaan konnotaatioltansa konnotaatioiltaan konnotaatioiltansa allative konnotaatiolleen konnotaatiollensa konnotaatioilleen konnotaatioillensa essive konnotaationaan konnotaationansa konnotaatioinaan konnotaatioinansa translative konnotaatiokseen konnotaatioksensa konnotaatioikseen konnotaatioiksensa abessive konnotaatiottaan konnotaatiottansa konnotaatioittaan konnotaatioittansa instructive — — comitative — konnotaatioineen konnotaatioinensa

Further reading

• “konnotaatio”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02