Jump to content

kollokaatio

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

Internationalism (see English collocation), ultimately from Latin collocātiō.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkolːokɑːtio/, [ˈko̞lːo̞ˌkɑ̝ːt̪io̞]
  • Rhymes: -ɑːtio
  • Hyphenation(key): kol‧lo‧kaa‧tio

Noun

[edit]

kollokaatio

  1. (linguistics) collocation

Declension

[edit]
Inflection of kollokaatio (Kotus type 3/valtio, no gradation)
nominative kollokaatio kollokaatiot
genitive kollokaation kollokaatioiden
kollokaatioitten
partitive kollokaatiota kollokaatioita
illative kollokaatioon kollokaatioihin
singular plural
nominative kollokaatio kollokaatiot
accusative nom. kollokaatio kollokaatiot
gen. kollokaation
genitive kollokaation kollokaatioiden
kollokaatioitten
partitive kollokaatiota kollokaatioita
inessive kollokaatiossa kollokaatioissa
elative kollokaatiosta kollokaatioista
illative kollokaatioon kollokaatioihin
adessive kollokaatiolla kollokaatioilla
ablative kollokaatiolta kollokaatioilta
allative kollokaatiolle kollokaatioille
essive kollokaationa kollokaatioina
translative kollokaatioksi kollokaatioiksi
abessive kollokaatiotta kollokaatioitta
instructive kollokaatioin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kollokaatio (Kotus type 3/valtio, no gradation)