koittanut

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Participle

[edit]

koittanut

  1. past active participle of koittaa

Declension

[edit]
Inflection of koittanut (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
nominative koittanut koittaneet
genitive koittaneen koittaneiden
koittaneitten
partitive koittanutta koittaneita
illative koittaneeseen koittaneisiin
koittaneihin
singular plural
nominative koittanut koittaneet
accusative nom. koittanut koittaneet
gen. koittaneen
genitive koittaneen koittaneiden
koittaneitten
partitive koittanutta koittaneita
inessive koittaneessa koittaneissa
elative koittaneesta koittaneista
illative koittaneeseen koittaneisiin
koittaneihin
adessive koittaneella koittaneilla
ablative koittaneelta koittaneilta
allative koittaneelle koittaneille
essive koittaneena koittaneina
translative koittaneeksi koittaneiksi
abessive koittaneetta koittaneitta
instructive koittanein
comitative koittaneine
Possessive forms of koittanut (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.