koitettu

Finnish

Participle

koitettu

1. past passive participle of koittaa

Declension

Inflection of koitettu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
nominative		koitettu	koitetut
genitive		koitetun	koitettujen
partitive		koitettua	koitettuja
illative		koitettuun	koitettuihin
		singular	plural
nominative		koitettu	koitetut
accusative	nom.	koitettu	koitetut
	gen.	koitetun
genitive		koitetun	koitettujen
partitive		koitettua	koitettuja
inessive		koitetussa	koitetuissa
elative		koitetusta	koitetuista
illative		koitettuun	koitettuihin
adessive		koitetulla	koitetuilla
ablative		koitetulta	koitetuilta
allative		koitetulle	koitetuille
essive		koitettuna	koitettuina
translative		koitetuksi	koitetuiksi
abessive		koitetutta	koitetuitta
instructive		—	koitetuin
comitative		—	koitettuine

Possessive forms of koitettu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative koitettuni koitettuni accusative nom. koitettuni koitettuni gen. koitettuni genitive koitettuni koitettujeni partitive koitettuani koitettujani inessive koitetussani koitetuissani elative koitetustani koitetuistani illative koitettuuni koitettuihini adessive koitetullani koitetuillani ablative koitetultani koitetuiltani allative koitetulleni koitetuilleni essive koitettunani koitettuinani translative koitetukseni koitetuikseni abessive koitetuttani koitetuittani instructive — — comitative — koitettuineni second-person singular possessor singular plural nominative koitettusi koitettusi accusative nom. koitettusi koitettusi gen. koitettusi genitive koitettusi koitettujesi partitive koitettuasi koitettujasi inessive koitetussasi koitetuissasi elative koitetustasi koitetuistasi illative koitettuusi koitettuihisi adessive koitetullasi koitetuillasi ablative koitetultasi koitetuiltasi allative koitetullesi koitetuillesi essive koitettunasi koitettuinasi translative koitetuksesi koitetuiksesi abessive koitetuttasi koitetuittasi instructive — — comitative — koitettuinesi first-person plural possessor singular plural nominative koitettumme koitettumme accusative nom. koitettumme koitettumme gen. koitettumme genitive koitettumme koitettujemme partitive koitettuamme koitettujamme inessive koitetussamme koitetuissamme elative koitetustamme koitetuistamme illative koitettuumme koitettuihimme adessive koitetullamme koitetuillamme ablative koitetultamme koitetuiltamme allative koitetullemme koitetuillemme essive koitettunamme koitettuinamme translative koitetuksemme koitetuiksemme abessive koitetuttamme koitetuittamme instructive — — comitative — koitettuinemme second-person plural possessor singular plural nominative koitettunne koitettunne accusative nom. koitettunne koitettunne gen. koitettunne genitive koitettunne koitettujenne partitive koitettuanne koitettujanne inessive koitetussanne koitetuissanne elative koitetustanne koitetuistanne illative koitettuunne koitettuihinne adessive koitetullanne koitetuillanne ablative koitetultanne koitetuiltanne allative koitetullenne koitetuillenne essive koitettunanne koitettuinanne translative koitetuksenne koitetuiksenne abessive koitetuttanne koitetuittanne instructive — — comitative — koitettuinenne third-person possessor singular plural nominative koitettunsa koitettunsa accusative nom. koitettunsa koitettunsa gen. koitettunsa genitive koitettunsa koitettujensa partitive koitettuaan koitettuansa koitettujaan koitettujansa inessive koitetussaan koitetussansa koitetuissaan koitetuissansa elative koitetustaan koitetustansa koitetuistaan koitetuistansa illative koitettuunsa koitettuihinsa adessive koitetullaan koitetullansa koitetuillaan koitetuillansa ablative koitetultaan koitetultansa koitetuiltaan koitetuiltansa allative koitetulleen koitetullensa koitetuilleen koitetuillensa essive koitettunaan koitettunansa koitettuinaan koitettuinansa translative koitetukseen koitetuksensa koitetuikseen koitetuiksensa abessive koitetuttaan koitetuttansa koitetuittaan koitetuittansa instructive — — comitative — koitettuineen koitettuinensa