Jump to content

kohautus

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

kohauttaa +‎ -us

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkohɑu̯tus/, [ˈko̞ɦɑ̝u̯t̪us̠]
  • Rhymes: -ohɑutus
  • Hyphenation(key): ko‧hau‧tus

Noun

[edit]

kohautus

  1. quick lift
  2. shrugging (one's shoulders)

Declension

[edit]
Inflection of kohautus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative kohautus kohautukset
genitive kohautuksen kohautusten
kohautuksien
partitive kohautusta kohautuksia
illative kohautukseen kohautuksiin
singular plural
nominative kohautus kohautukset
accusative nom. kohautus kohautukset
gen. kohautuksen
genitive kohautuksen kohautusten
kohautuksien
partitive kohautusta kohautuksia
inessive kohautuksessa kohautuksissa
elative kohautuksesta kohautuksista
illative kohautukseen kohautuksiin
adessive kohautuksella kohautuksilla
ablative kohautukselta kohautuksilta
allative kohautukselle kohautuksille
essive kohautuksena kohautuksina
translative kohautukseksi kohautuksiksi
abessive kohautuksetta kohautuksitta
instructive kohautuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kohautus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]