kiukuttelu

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

kiukutella +‎ -u

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkiu̯kutːelu/, [ˈk̟iu̯kut̪̚ˌt̪e̞lu]
  • Rhymes: -elu
  • Hyphenation(key): kiu‧kut‧te‧lu

Noun

[edit]

kiukuttelu

  1. cranking, acting up

Declension

[edit]
Inflection of kiukuttelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative kiukuttelu kiukuttelut
genitive kiukuttelun kiukuttelujen
kiukutteluiden
kiukutteluitten
partitive kiukuttelua kiukutteluja
kiukutteluita
illative kiukutteluun kiukutteluihin
singular plural
nominative kiukuttelu kiukuttelut
accusative nom. kiukuttelu kiukuttelut
gen. kiukuttelun
genitive kiukuttelun kiukuttelujen
kiukutteluiden
kiukutteluitten
partitive kiukuttelua kiukutteluja
kiukutteluita
inessive kiukuttelussa kiukutteluissa
elative kiukuttelusta kiukutteluista
illative kiukutteluun kiukutteluihin
adessive kiukuttelulla kiukutteluilla
ablative kiukuttelulta kiukutteluilta
allative kiukuttelulle kiukutteluille
essive kiukutteluna kiukutteluina
translative kiukutteluksi kiukutteluiksi
abessive kiukuttelutta kiukutteluitta
instructive kiukutteluin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kiukuttelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)

Further reading

[edit]