kiille

Finnish

Etymology

kiill- +‎ -e. First attested in 1867.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkiːlːeˣ/, [ˈk̟iːlːe̞(ʔ)]
• Rhymes: -iːlːe
• Hyphenation^(key): kiil‧le

Noun

kiille

1. enamel (in tooth)
2. (mineralogy) mica

Declension

Inflection of kiille (Kotus type 48*I/hame, lt-ll gradation)
nominative		kiille	kiilteet
genitive		kiilteen	kiilteiden kiilteitten
partitive		kiillettä	kiilteitä
illative		kiilteeseen	kiilteisiin kiilteihin
		singular	plural
nominative		kiille	kiilteet
accusative	nom.	kiille	kiilteet
	gen.	kiilteen
genitive		kiilteen	kiilteiden kiilteitten
partitive		kiillettä	kiilteitä
inessive		kiilteessä	kiilteissä
elative		kiilteestä	kiilteistä
illative		kiilteeseen	kiilteisiin kiilteihin
adessive		kiilteellä	kiilteillä
ablative		kiilteeltä	kiilteiltä
allative		kiilteelle	kiilteille
essive		kiilteenä	kiilteinä
translative		kiilteeksi	kiilteiksi
abessive		kiilteettä	kiilteittä
instructive		—	kiiltein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kiille (Kotus type 48*I/hame, lt-ll gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kiilteeni kiilteeni accusative nom. kiilteeni kiilteeni gen. kiilteeni genitive kiilteeni kiilteideni kiilteitteni partitive kiillettäni kiilteitäni inessive kiilteessäni kiilteissäni elative kiilteestäni kiilteistäni illative kiilteeseeni kiilteisiini kiilteihini adessive kiilteelläni kiilteilläni ablative kiilteeltäni kiilteiltäni allative kiilteelleni kiilteilleni essive kiilteenäni kiilteinäni translative kiilteekseni kiilteikseni abessive kiilteettäni kiilteittäni instructive — — comitative — kiilteineni second-person singular possessor singular plural nominative kiilteesi kiilteesi accusative nom. kiilteesi kiilteesi gen. kiilteesi genitive kiilteesi kiilteidesi kiilteittesi partitive kiillettäsi kiilteitäsi inessive kiilteessäsi kiilteissäsi elative kiilteestäsi kiilteistäsi illative kiilteeseesi kiilteisiisi kiilteihisi adessive kiilteelläsi kiilteilläsi ablative kiilteeltäsi kiilteiltäsi allative kiilteellesi kiilteillesi essive kiilteenäsi kiilteinäsi translative kiilteeksesi kiilteiksesi abessive kiilteettäsi kiilteittäsi instructive — — comitative — kiilteinesi first-person plural possessor singular plural nominative kiilteemme kiilteemme accusative nom. kiilteemme kiilteemme gen. kiilteemme genitive kiilteemme kiilteidemme kiilteittemme partitive kiillettämme kiilteitämme inessive kiilteessämme kiilteissämme elative kiilteestämme kiilteistämme illative kiilteeseemme kiilteisiimme kiilteihimme adessive kiilteellämme kiilteillämme ablative kiilteeltämme kiilteiltämme allative kiilteellemme kiilteillemme essive kiilteenämme kiilteinämme translative kiilteeksemme kiilteiksemme abessive kiilteettämme kiilteittämme instructive — — comitative — kiilteinemme second-person plural possessor singular plural nominative kiilteenne kiilteenne accusative nom. kiilteenne kiilteenne gen. kiilteenne genitive kiilteenne kiilteidenne kiilteittenne partitive kiillettänne kiilteitänne inessive kiilteessänne kiilteissänne elative kiilteestänne kiilteistänne illative kiilteeseenne kiilteisiinne kiilteihinne adessive kiilteellänne kiilteillänne ablative kiilteeltänne kiilteiltänne allative kiilteellenne kiilteillenne essive kiilteenänne kiilteinänne translative kiilteeksenne kiilteiksenne abessive kiilteettänne kiilteittänne instructive — — comitative — kiilteinenne third-person possessor singular plural nominative kiilteensä kiilteensä accusative nom. kiilteensä kiilteensä gen. kiilteensä genitive kiilteensä kiilteidensä kiilteittensä partitive kiillettään kiillettänsä kiilteitään kiilteitänsä inessive kiilteessään kiilteessänsä kiilteissään kiilteissänsä elative kiilteestään kiilteestänsä kiilteistään kiilteistänsä illative kiilteeseensä kiilteisiinsä kiilteihinsä adessive kiilteellään kiilteellänsä kiilteillään kiilteillänsä ablative kiilteeltään kiilteeltänsä kiilteiltään kiilteiltänsä allative kiilteelleen kiilteellensä kiilteilleen kiilteillensä essive kiilteenään kiilteenänsä kiilteinään kiilteinänsä translative kiilteekseen kiilteeksensä kiilteikseen kiilteiksensä abessive kiilteettään kiilteettänsä kiilteittään kiilteittänsä instructive — — comitative — kiilteineen kiilteinensä

Synonyms

• (enamel) hammaskiille

Derived terms

(compounds):

• hammaskiille
• huulikiille
• kiillegneissi
• kiilleliuske

Further reading

• “kiille”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• kellii