Jump to content

kiilalause

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

kiila +‎ lause

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkiːlɑˌlɑu̯seˣ/, [ˈk̟iːlɑ̝ˌlɑ̝u̯s̠e̞(ʔ)]
  • Rhymes: -ɑuse
  • Hyphenation(key): kiila‧lause

Noun

[edit]

kiilalause

  1. (grammar) subordinate clause in the middle of another sentence

Declension

[edit]
Inflection of kiilalause (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative kiilalause kiilalauseet
genitive kiilalauseen kiilalauseiden
kiilalauseitten
partitive kiilalausetta kiilalauseita
illative kiilalauseeseen kiilalauseisiin
kiilalauseihin
singular plural
nominative kiilalause kiilalauseet
accusative nom. kiilalause kiilalauseet
gen. kiilalauseen
genitive kiilalauseen kiilalauseiden
kiilalauseitten
partitive kiilalausetta kiilalauseita
inessive kiilalauseessa kiilalauseissa
elative kiilalauseesta kiilalauseista
illative kiilalauseeseen kiilalauseisiin
kiilalauseihin
adessive kiilalauseella kiilalauseilla
ablative kiilalauseelta kiilalauseilta
allative kiilalauseelle kiilalauseille
essive kiilalauseena kiilalauseina
translative kiilalauseeksi kiilalauseiksi
abessive kiilalauseetta kiilalauseitta
instructive kiilalausein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kiilalause (Kotus type 48/hame, no gradation)

Further reading

[edit]