kihlakunta

Finnish

Etymology

kihla- +‎ kunta

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkihlɑˌkuntɑ/, [ˈk̟içlɑ̝ˌkun̪t̪ɑ̝]
• Rhymes: -untɑ
• Syllabification^(key): kih‧la‧kun‧ta

Noun

kihlakunta

1. (historical) hundred (administrative subdivision)
2. From 1996 to 2007 a district of the state administration below lääni (“province”), responsible for law enforcement and prosecuting in its area. Since 2008 the police departments, prosecutor's offices, attachment officers and magistrates have been separate public offices.

Declension

Inflection of kihlakunta (Kotus type 10*J/koira, nt-nn gradation)
nominative		kihlakunta	kihlakunnat
genitive		kihlakunnan	kihlakuntien
partitive		kihlakuntaa	kihlakuntia
illative		kihlakuntaan	kihlakuntiin
		singular	plural
nominative		kihlakunta	kihlakunnat
accusative	nom.	kihlakunta	kihlakunnat
	gen.	kihlakunnan
genitive		kihlakunnan	kihlakuntien kihlakuntain rare
partitive		kihlakuntaa	kihlakuntia
inessive		kihlakunnassa	kihlakunnissa
elative		kihlakunnasta	kihlakunnista
illative		kihlakuntaan	kihlakuntiin
adessive		kihlakunnalla	kihlakunnilla
ablative		kihlakunnalta	kihlakunnilta
allative		kihlakunnalle	kihlakunnille
essive		kihlakuntana	kihlakuntina
translative		kihlakunnaksi	kihlakunniksi
abessive		kihlakunnatta	kihlakunnitta
instructive		—	kihlakunnin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kihlakunta (Kotus type 10*J/koira, nt-nn gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kihlakuntani kihlakuntani accusative nom. kihlakuntani kihlakuntani gen. kihlakuntani genitive kihlakuntani kihlakuntieni kihlakuntaini rare partitive kihlakuntaani kihlakuntiani inessive kihlakunnassani kihlakunnissani elative kihlakunnastani kihlakunnistani illative kihlakuntaani kihlakuntiini adessive kihlakunnallani kihlakunnillani ablative kihlakunnaltani kihlakunniltani allative kihlakunnalleni kihlakunnilleni essive kihlakuntanani kihlakuntinani translative kihlakunnakseni kihlakunnikseni abessive kihlakunnattani kihlakunnittani instructive — — comitative — kihlakuntineni second-person singular possessor singular plural nominative kihlakuntasi kihlakuntasi accusative nom. kihlakuntasi kihlakuntasi gen. kihlakuntasi genitive kihlakuntasi kihlakuntiesi kihlakuntaisi rare partitive kihlakuntaasi kihlakuntiasi inessive kihlakunnassasi kihlakunnissasi elative kihlakunnastasi kihlakunnistasi illative kihlakuntaasi kihlakuntiisi adessive kihlakunnallasi kihlakunnillasi ablative kihlakunnaltasi kihlakunniltasi allative kihlakunnallesi kihlakunnillesi essive kihlakuntanasi kihlakuntinasi translative kihlakunnaksesi kihlakunniksesi abessive kihlakunnattasi kihlakunnittasi instructive — — comitative — kihlakuntinesi first-person plural possessor singular plural nominative kihlakuntamme kihlakuntamme accusative nom. kihlakuntamme kihlakuntamme gen. kihlakuntamme genitive kihlakuntamme kihlakuntiemme kihlakuntaimme rare partitive kihlakuntaamme kihlakuntiamme inessive kihlakunnassamme kihlakunnissamme elative kihlakunnastamme kihlakunnistamme illative kihlakuntaamme kihlakuntiimme adessive kihlakunnallamme kihlakunnillamme ablative kihlakunnaltamme kihlakunniltamme allative kihlakunnallemme kihlakunnillemme essive kihlakuntanamme kihlakuntinamme translative kihlakunnaksemme kihlakunniksemme abessive kihlakunnattamme kihlakunnittamme instructive — — comitative — kihlakuntinemme second-person plural possessor singular plural nominative kihlakuntanne kihlakuntanne accusative nom. kihlakuntanne kihlakuntanne gen. kihlakuntanne genitive kihlakuntanne kihlakuntienne kihlakuntainne rare partitive kihlakuntaanne kihlakuntianne inessive kihlakunnassanne kihlakunnissanne elative kihlakunnastanne kihlakunnistanne illative kihlakuntaanne kihlakuntiinne adessive kihlakunnallanne kihlakunnillanne ablative kihlakunnaltanne kihlakunniltanne allative kihlakunnallenne kihlakunnillenne essive kihlakuntananne kihlakuntinanne translative kihlakunnaksenne kihlakunniksenne abessive kihlakunnattanne kihlakunnittanne instructive — — comitative — kihlakuntinenne third-person possessor singular plural nominative kihlakuntansa kihlakuntansa accusative nom. kihlakuntansa kihlakuntansa gen. kihlakuntansa genitive kihlakuntansa kihlakuntiensa kihlakuntainsa rare partitive kihlakuntaansa kihlakuntiaan kihlakuntiansa inessive kihlakunnassaan kihlakunnassansa kihlakunnissaan kihlakunnissansa elative kihlakunnastaan kihlakunnastansa kihlakunnistaan kihlakunnistansa illative kihlakuntaansa kihlakuntiinsa adessive kihlakunnallaan kihlakunnallansa kihlakunnillaan kihlakunnillansa ablative kihlakunnaltaan kihlakunnaltansa kihlakunniltaan kihlakunniltansa allative kihlakunnalleen kihlakunnallensa kihlakunnilleen kihlakunnillensa essive kihlakuntanaan kihlakuntanansa kihlakuntinaan kihlakuntinansa translative kihlakunnakseen kihlakunnaksensa kihlakunnikseen kihlakunniksensa abessive kihlakunnattaan kihlakunnattansa kihlakunnittaan kihlakunnittansa instructive — — comitative — kihlakuntineen kihlakuntinensa

Derived terms

compounds

• kihlakunnankäräjät
• kihlakunnanneuvos
• kihlakunnannimismies
• kihlakunnanoikeus
• kihlakunnansyyttäjä
• kihlakunnantuomari
• kihlakunnanvirasto
• kihlakunnanvouti

 

Further reading

• “kihlakunta”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02