kielsin

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkie̯lsin/, [ˈk̟ie̞̯ls̠in]
• Rhymes: -ielsin
• Hyphenation^(key): kiel‧sin

Verb

kielsin

1. first-person singular past indicative of kieltää

   Kielsin lastani juoksemasta kadulle.

   I forbade my child to run to the street.

Anagrams

• leskiin, likensi