Jump to content

kevätkello

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

kevät +‎ kello

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkeʋætˌkelːo/, [ˈk̟e̞ʋæt̪ˌk̟e̞lːo̞]
  • Rhymes: -elːo
  • Hyphenation(key): kevät‧kello

Noun

[edit]

kevätkello

  1. spring snowflake (Leucojum vernum)

Declension

[edit]
Inflection of kevätkello (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative kevätkello kevätkellot
genitive kevätkellon kevätkellojen
partitive kevätkelloa kevätkelloja
illative kevätkelloon kevätkelloihin
singular plural
nominative kevätkello kevätkellot
accusative nom. kevätkello kevätkellot
gen. kevätkellon
genitive kevätkellon kevätkellojen
partitive kevätkelloa kevätkelloja
inessive kevätkellossa kevätkelloissa
elative kevätkellosta kevätkelloista
illative kevätkelloon kevätkelloihin
adessive kevätkellolla kevätkelloilla
ablative kevätkellolta kevätkelloilta
allative kevätkellolle kevätkelloille
essive kevätkellona kevätkelloina
translative kevätkelloksi kevätkelloiksi
abessive kevätkellotta kevätkelloitta
instructive kevätkelloin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kevätkello (Kotus type 1/valo, no gradation)

Further reading

[edit]