Jump to content

kerrottu

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Participle

[edit]

kerrottu

  1. past passive participle of kertoa

Declension

[edit]
Inflection of kerrottu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
nominative kerrottu kerrotut
genitive kerrotun kerrottujen
partitive kerrottua kerrottuja
illative kerrottuun kerrottuihin
singular plural
nominative kerrottu kerrotut
accusative nom. kerrottu kerrotut
gen. kerrotun
genitive kerrotun kerrottujen
partitive kerrottua kerrottuja
inessive kerrotussa kerrotuissa
elative kerrotusta kerrotuista
illative kerrottuun kerrottuihin
adessive kerrotulla kerrotuilla
ablative kerrotulta kerrotuilta
allative kerrotulle kerrotuille
essive kerrottuna kerrottuina
translative kerrotuksi kerrotuiksi
abessive kerrotutta kerrotuitta
instructive kerrotuin
comitative kerrottuine
Possessive forms of kerrottu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative kerrottuni kerrottuni
accusative nom. kerrottuni kerrottuni
gen. kerrottuni
genitive kerrottuni kerrottujeni
partitive kerrottuani kerrottujani
inessive kerrotussani kerrotuissani
elative kerrotustani kerrotuistani
illative kerrottuuni kerrottuihini
adessive kerrotullani kerrotuillani
ablative kerrotultani kerrotuiltani
allative kerrotulleni kerrotuilleni
essive kerrottunani kerrottuinani
translative kerrotukseni kerrotuikseni
abessive kerrotuttani kerrotuittani
instructive
comitative kerrottuineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kerrottusi kerrottusi
accusative nom. kerrottusi kerrottusi
gen. kerrottusi
genitive kerrottusi kerrottujesi
partitive kerrottuasi kerrottujasi
inessive kerrotussasi kerrotuissasi
elative kerrotustasi kerrotuistasi
illative kerrottuusi kerrottuihisi
adessive kerrotullasi kerrotuillasi
ablative kerrotultasi kerrotuiltasi
allative kerrotullesi kerrotuillesi
essive kerrottunasi kerrottuinasi
translative kerrotuksesi kerrotuiksesi
abessive kerrotuttasi kerrotuittasi
instructive
comitative kerrottuinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kerrottumme kerrottumme
accusative nom. kerrottumme kerrottumme
gen. kerrottumme
genitive kerrottumme kerrottujemme
partitive kerrottuamme kerrottujamme
inessive kerrotussamme kerrotuissamme
elative kerrotustamme kerrotuistamme
illative kerrottuumme kerrottuihimme
adessive kerrotullamme kerrotuillamme
ablative kerrotultamme kerrotuiltamme
allative kerrotullemme kerrotuillemme
essive kerrottunamme kerrottuinamme
translative kerrotuksemme kerrotuiksemme
abessive kerrotuttamme kerrotuittamme
instructive
comitative kerrottuinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kerrottunne kerrottunne
accusative nom. kerrottunne kerrottunne
gen. kerrottunne
genitive kerrottunne kerrottujenne
partitive kerrottuanne kerrottujanne
inessive kerrotussanne kerrotuissanne
elative kerrotustanne kerrotuistanne
illative kerrottuunne kerrottuihinne
adessive kerrotullanne kerrotuillanne
ablative kerrotultanne kerrotuiltanne
allative kerrotullenne kerrotuillenne
essive kerrottunanne kerrottuinanne
translative kerrotuksenne kerrotuiksenne
abessive kerrotuttanne kerrotuittanne
instructive
comitative kerrottuinenne

Derived terms

[edit]