Jump to content

kelpuutus

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

kelpuuttaa +‎ -us

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkelpuːtus/, [ˈk̟e̞lpuːt̪us̠]
  • Rhymes: -elpuːtus
  • Hyphenation(key): kel‧puu‧tus

Noun

[edit]

kelpuutus

  1. qualifying, accepting, passing, settling (for)

Declension

[edit]
Inflection of kelpuutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative kelpuutus kelpuutukset
genitive kelpuutuksen kelpuutusten
kelpuutuksien
partitive kelpuutusta kelpuutuksia
illative kelpuutukseen kelpuutuksiin
singular plural
nominative kelpuutus kelpuutukset
accusative nom. kelpuutus kelpuutukset
gen. kelpuutuksen
genitive kelpuutuksen kelpuutusten
kelpuutuksien
partitive kelpuutusta kelpuutuksia
inessive kelpuutuksessa kelpuutuksissa
elative kelpuutuksesta kelpuutuksista
illative kelpuutukseen kelpuutuksiin
adessive kelpuutuksella kelpuutuksilla
ablative kelpuutukselta kelpuutuksilta
allative kelpuutukselle kelpuutuksille
essive kelpuutuksena kelpuutuksina
translative kelpuutukseksi kelpuutuksiksi
abessive kelpuutuksetta kelpuutuksitta
instructive kelpuutuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kelpuutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

Further reading

[edit]