Jump to content

kelli

From Wiktionary, the free dictionary
See also: Kelli

Cornish

[edit]

Etymology

[edit]

From Old Cornish kelli, from Proto-Celtic *kallī.

Proper noun

[edit]

kelli

  1. Wood

Estonian

[edit]

Noun

[edit]

kelli

  1. partitive plural of kell

Finnish

[edit]

Etymology 1

[edit]

Probably related to kelliä (possibly as kelliä +‎ -i), which can in dialects also mean "to copulate" (through a similar development as seen in maata (to lie)). There are many dialectal variants as well (e.g. kelles, kelkku, kelkutin), which could hint at a sound-symbolic origin.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkelːi/, [ˈk̟e̞lːi]
  • Rhymes: -elːi
  • Hyphenation(key): kel‧li

Noun

[edit]

kelli (colloquial)

  1. penis, dick
    Synonyms: see siitin
  2. (in the plural) testes, balls
    Synonyms: see kives
Declension
[edit]
Inflection of kelli (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative kelli kellit
genitive kellin kellien
partitive kelliä kellejä
illative kelliin kelleihin
singular plural
nominative kelli kellit
accusative nom. kelli kellit
gen. kellin
genitive kellin kellien
partitive kelliä kellejä
inessive kellissä kelleissä
elative kellistä kelleistä
illative kelliin kelleihin
adessive kellillä kelleillä
ablative kelliltä kelleiltä
allative kellille kelleille
essive kellinä kelleinä
translative kelliksi kelleiksi
abessive kellittä kelleittä
instructive kellein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kelli (Kotus type 5/risti, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kellini kellini
accusative nom. kellini kellini
gen. kellini
genitive kellini kellieni
partitive kelliäni kellejäni
inessive kellissäni kelleissäni
elative kellistäni kelleistäni
illative kelliini kelleihini
adessive kellilläni kelleilläni
ablative kelliltäni kelleiltäni
allative kellilleni kelleilleni
essive kellinäni kelleinäni
translative kellikseni kelleikseni
abessive kellittäni kelleittäni
instructive
comitative kelleineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kellisi kellisi
accusative nom. kellisi kellisi
gen. kellisi
genitive kellisi kelliesi
partitive kelliäsi kellejäsi
inessive kellissäsi kelleissäsi
elative kellistäsi kelleistäsi
illative kelliisi kelleihisi
adessive kellilläsi kelleilläsi
ablative kelliltäsi kelleiltäsi
allative kellillesi kelleillesi
essive kellinäsi kelleinäsi
translative kelliksesi kelleiksesi
abessive kellittäsi kelleittäsi
instructive
comitative kelleinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kellimme kellimme
accusative nom. kellimme kellimme
gen. kellimme
genitive kellimme kelliemme
partitive kelliämme kellejämme
inessive kellissämme kelleissämme
elative kellistämme kelleistämme
illative kelliimme kelleihimme
adessive kellillämme kelleillämme
ablative kelliltämme kelleiltämme
allative kellillemme kelleillemme
essive kellinämme kelleinämme
translative kelliksemme kelleiksemme
abessive kellittämme kelleittämme
instructive
comitative kelleinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kellinne kellinne
accusative nom. kellinne kellinne
gen. kellinne
genitive kellinne kellienne
partitive kelliänne kellejänne
inessive kellissänne kelleissänne
elative kellistänne kelleistänne
illative kelliinne kelleihinne
adessive kellillänne kelleillänne
ablative kelliltänne kelleiltänne
allative kellillenne kelleillenne
essive kellinänne kelleinänne
translative kelliksenne kelleiksenne
abessive kellittänne kelleittänne
instructive
comitative kelleinenne

Etymology 2

[edit]

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkelːi/, [ˈk̟e̞lːi] (third-person indicative)
  • IPA(key): /ˈkelːiˣ/, [ˈk̟e̞lːi(ʔ)] (imperative, indicative connegative)
  • Rhymes: -elːi
  • Hyphenation(key): kel‧li

Verb

[edit]

kelli

  1. inflection of kelliä:
    1. third-person singular past indicative
    2. present active indicative connegative
    3. second-person singular present imperative
    4. second-person singular present active imperative connegative