kelli

See also: Kelli

Cornish

Etymology

From Old Cornish kelli, from Proto-Celtic *kallī.

Proper noun

kelli

1. Wood

Estonian

Noun

kelli

1. partitive plural of kell

Finnish

Etymology 1

Probably related to kelliä (possibly as kelliä +‎ -i), which can in dialects also mean "to copulate" (through a similar development as seen in maata (“to lie”)). There are many dialectal variants as well (e.g. kelles, kelkku, kelkutin), which could hint at a sound-symbolic origin.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkelːi/, [ˈk̟e̞lːi]
• Rhymes: -elːi
• Syllabification^(key): kel‧li

Noun

kelli (colloquial)

1. penis, dick

   Synonyms: see siitin

2. (in the plural) testes, balls

   Synonyms: see kives

Declension

Inflection of kelli (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		kelli	kellit
genitive		kellin	kellien
partitive		kelliä	kellejä
illative		kelliin	kelleihin
		singular	plural
nominative		kelli	kellit
accusative	nom.	kelli	kellit
	gen.	kellin
genitive		kellin	kellien
partitive		kelliä	kellejä
inessive		kellissä	kelleissä
elative		kellistä	kelleistä
illative		kelliin	kelleihin
adessive		kellillä	kelleillä
ablative		kelliltä	kelleiltä
allative		kellille	kelleille
essive		kellinä	kelleinä
translative		kelliksi	kelleiksi
abessive		kellittä	kelleittä
instructive		—	kellein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kelli (Kotus type 5/risti, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kellini kellini accusative nom. kellini kellini gen. kellini genitive kellini kellieni partitive kelliäni kellejäni inessive kellissäni kelleissäni elative kellistäni kelleistäni illative kelliini kelleihini adessive kellilläni kelleilläni ablative kelliltäni kelleiltäni allative kellilleni kelleilleni essive kellinäni kelleinäni translative kellikseni kelleikseni abessive kellittäni kelleittäni instructive — — comitative — kelleineni second-person singular possessor singular plural nominative kellisi kellisi accusative nom. kellisi kellisi gen. kellisi genitive kellisi kelliesi partitive kelliäsi kellejäsi inessive kellissäsi kelleissäsi elative kellistäsi kelleistäsi illative kelliisi kelleihisi adessive kellilläsi kelleilläsi ablative kelliltäsi kelleiltäsi allative kellillesi kelleillesi essive kellinäsi kelleinäsi translative kelliksesi kelleiksesi abessive kellittäsi kelleittäsi instructive — — comitative — kelleinesi first-person plural possessor singular plural nominative kellimme kellimme accusative nom. kellimme kellimme gen. kellimme genitive kellimme kelliemme partitive kelliämme kellejämme inessive kellissämme kelleissämme elative kellistämme kelleistämme illative kelliimme kelleihimme adessive kellillämme kelleillämme ablative kelliltämme kelleiltämme allative kellillemme kelleillemme essive kellinämme kelleinämme translative kelliksemme kelleiksemme abessive kellittämme kelleittämme instructive — — comitative — kelleinemme second-person plural possessor singular plural nominative kellinne kellinne accusative nom. kellinne kellinne gen. kellinne genitive kellinne kellienne partitive kelliänne kellejänne inessive kellissänne kelleissänne elative kellistänne kelleistänne illative kelliinne kelleihinne adessive kellillänne kelleillänne ablative kelliltänne kelleiltänne allative kellillenne kelleillenne essive kellinänne kelleinänne translative kelliksenne kelleiksenne abessive kellittänne kelleittänne instructive — — comitative — kelleinenne third-person possessor singular plural nominative kellinsä kellinsä accusative nom. kellinsä kellinsä gen. kellinsä genitive kellinsä kelliensä partitive kelliään kelliänsä kellejään kellejänsä inessive kellissään kellissänsä kelleissään kelleissänsä elative kellistään kellistänsä kelleistään kelleistänsä illative kelliinsä kelleihinsä adessive kellillään kellillänsä kelleillään kelleillänsä ablative kelliltään kelliltänsä kelleiltään kelleiltänsä allative kellilleen kellillensä kelleilleen kelleillensä essive kellinään kellinänsä kelleinään kelleinänsä translative kellikseen kelliksensä kelleikseen kelleiksensä abessive kellittään kellittänsä kelleittään kelleittänsä instructive — — comitative — kelleineen kelleinensä

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkelːi/, [ˈk̟e̞lːi] (third-person indicative)
• IPA^(key): /ˈkelːiˣ/, [ˈk̟e̞lːi(ʔ)] (imperative, indicative connegative)
• Rhymes: -elːi
• Syllabification^(key): kel‧li

Verb

kelli

1. inflection of kelliä:
   1. third-person singular past indicative
   2. present active indicative connegative
   3. second-person singular present imperative
   4. second-person singular present active imperative connegative