keimailevuus

Finnish

Etymology

keimaileva (“flirtatious, coquettish”) +‎ -uus

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkei̯mɑi̯leʋuːs/, [ˈk̟e̞i̯mɑ̝i̯ˌle̞ʋuːs̠]
• Rhymes: -eʋuːs
• Hyphenation^(key): kei‧mai‧le‧vuus

Noun

keimailevuus

1. coquettishness

Declension

Inflection of keimailevuus (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)
nominative		keimailevuus	keimailevuudet
genitive		keimailevuuden	keimailevuuksien
partitive		keimailevuutta	keimailevuuksia
illative		keimailevuuteen	keimailevuuksiin
		singular	plural
nominative		keimailevuus	keimailevuudet
accusative	nom.	keimailevuus	keimailevuudet
	gen.	keimailevuuden
genitive		keimailevuuden	keimailevuuksien
partitive		keimailevuutta	keimailevuuksia
inessive		keimailevuudessa	keimailevuuksissa
elative		keimailevuudesta	keimailevuuksista
illative		keimailevuuteen	keimailevuuksiin
adessive		keimailevuudella	keimailevuuksilla
ablative		keimailevuudelta	keimailevuuksilta
allative		keimailevuudelle	keimailevuuksille
essive		keimailevuutena	keimailevuuksina
translative		keimailevuudeksi	keimailevuuksiksi
abessive		keimailevuudetta	keimailevuuksitta
instructive		—	keimailevuuksin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of keimailevuus (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative keimailevuuteni keimailevuuteni accusative nom. keimailevuuteni keimailevuuteni gen. keimailevuuteni genitive keimailevuuteni keimailevuuksieni partitive keimailevuuttani keimailevuuksiani inessive keimailevuudessani keimailevuuksissani elative keimailevuudestani keimailevuuksistani illative keimailevuuteeni keimailevuuksiini adessive keimailevuudellani keimailevuuksillani ablative keimailevuudeltani keimailevuuksiltani allative keimailevuudelleni keimailevuuksilleni essive keimailevuutenani keimailevuuksinani translative keimailevuudekseni keimailevuuksikseni abessive keimailevuudettani keimailevuuksittani instructive — — comitative — keimailevuuksineni second-person singular possessor singular plural nominative keimailevuutesi keimailevuutesi accusative nom. keimailevuutesi keimailevuutesi gen. keimailevuutesi genitive keimailevuutesi keimailevuuksiesi partitive keimailevuuttasi keimailevuuksiasi inessive keimailevuudessasi keimailevuuksissasi elative keimailevuudestasi keimailevuuksistasi illative keimailevuuteesi keimailevuuksiisi adessive keimailevuudellasi keimailevuuksillasi ablative keimailevuudeltasi keimailevuuksiltasi allative keimailevuudellesi keimailevuuksillesi essive keimailevuutenasi keimailevuuksinasi translative keimailevuudeksesi keimailevuuksiksesi abessive keimailevuudettasi keimailevuuksittasi instructive — — comitative — keimailevuuksinesi first-person plural possessor singular plural nominative keimailevuutemme keimailevuutemme accusative nom. keimailevuutemme keimailevuutemme gen. keimailevuutemme genitive keimailevuutemme keimailevuuksiemme partitive keimailevuuttamme keimailevuuksiamme inessive keimailevuudessamme keimailevuuksissamme elative keimailevuudestamme keimailevuuksistamme illative keimailevuuteemme keimailevuuksiimme adessive keimailevuudellamme keimailevuuksillamme ablative keimailevuudeltamme keimailevuuksiltamme allative keimailevuudellemme keimailevuuksillemme essive keimailevuutenamme keimailevuuksinamme translative keimailevuudeksemme keimailevuuksiksemme abessive keimailevuudettamme keimailevuuksittamme instructive — — comitative — keimailevuuksinemme second-person plural possessor singular plural nominative keimailevuutenne keimailevuutenne accusative nom. keimailevuutenne keimailevuutenne gen. keimailevuutenne genitive keimailevuutenne keimailevuuksienne partitive keimailevuuttanne keimailevuuksianne inessive keimailevuudessanne keimailevuuksissanne elative keimailevuudestanne keimailevuuksistanne illative keimailevuuteenne keimailevuuksiinne adessive keimailevuudellanne keimailevuuksillanne ablative keimailevuudeltanne keimailevuuksiltanne allative keimailevuudellenne keimailevuuksillenne essive keimailevuutenanne keimailevuuksinanne translative keimailevuudeksenne keimailevuuksiksenne abessive keimailevuudettanne keimailevuuksittanne instructive — — comitative — keimailevuuksinenne third-person possessor singular plural nominative keimailevuutensa keimailevuutensa accusative nom. keimailevuutensa keimailevuutensa gen. keimailevuutensa genitive keimailevuutensa keimailevuuksiensa partitive keimailevuuttaan keimailevuuttansa keimailevuuksiaan keimailevuuksiansa inessive keimailevuudessaan keimailevuudessansa keimailevuuksissaan keimailevuuksissansa elative keimailevuudestaan keimailevuudestansa keimailevuuksistaan keimailevuuksistansa illative keimailevuuteensa keimailevuuksiinsa adessive keimailevuudellaan keimailevuudellansa keimailevuuksillaan keimailevuuksillansa ablative keimailevuudeltaan keimailevuudeltansa keimailevuuksiltaan keimailevuuksiltansa allative keimailevuudelleen keimailevuudellensa keimailevuuksilleen keimailevuuksillensa essive keimailevuutenaan keimailevuutenansa keimailevuuksinaan keimailevuuksinansa translative keimailevuudekseen keimailevuudeksensa keimailevuuksikseen keimailevuuksiksensa abessive keimailevuudettaan keimailevuudettansa keimailevuuksittaan keimailevuuksittansa instructive — — comitative — keimailevuuksineen keimailevuuksinensa