Jump to content

keikutus

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

keikuttaa +‎ -us

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkei̯kutus/, [ˈk̟e̞i̯kut̪us̠]
  • Rhymes: -eikutus
  • Hyphenation(key): kei‧ku‧tus

Noun

[edit]

keikutus

  1. rocking (causing something to rock)

Declension

[edit]
Inflection of keikutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative keikutus keikutukset
genitive keikutuksen keikutusten
keikutuksien
partitive keikutusta keikutuksia
illative keikutukseen keikutuksiin
singular plural
nominative keikutus keikutukset
accusative nom. keikutus keikutukset
gen. keikutuksen
genitive keikutuksen keikutusten
keikutuksien
partitive keikutusta keikutuksia
inessive keikutuksessa keikutuksissa
elative keikutuksesta keikutuksista
illative keikutukseen keikutuksiin
adessive keikutuksella keikutuksilla
ablative keikutukselta keikutuksilta
allative keikutukselle keikutuksille
essive keikutuksena keikutuksina
translative keikutukseksi keikutuksiksi
abessive keikutuksetta keikutuksitta
instructive keikutuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of keikutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

Further reading

[edit]