Jump to content

kaunistus

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

kaunistaa +‎ -us

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkɑu̯nistus/, [ˈkɑ̝u̯nis̠tus̠]
  • Rhymes: -ɑunistus
  • Hyphenation(key): kau‧nis‧tus

Noun

[edit]

kaunistus

  1. decoration

Declension

[edit]
Inflection of kaunistus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative kaunistus kaunistukset
genitive kaunistuksen kaunistusten
kaunistuksien
partitive kaunistusta kaunistuksia
illative kaunistukseen kaunistuksiin
singular plural
nominative kaunistus kaunistukset
accusative nom. kaunistus kaunistukset
gen. kaunistuksen
genitive kaunistuksen kaunistusten
kaunistuksien
partitive kaunistusta kaunistuksia
inessive kaunistuksessa kaunistuksissa
elative kaunistuksesta kaunistuksista
illative kaunistukseen kaunistuksiin
adessive kaunistuksella kaunistuksilla
ablative kaunistukselta kaunistuksilta
allative kaunistukselle kaunistuksille
essive kaunistuksena kaunistuksina
translative kaunistukseksi kaunistuksiksi
abessive kaunistuksetta kaunistuksitta
instructive kaunistuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kaunistus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]