Jump to content

kauniste

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

From kaunistaa +‎ -e.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkɑu̯nisteˣ/, [ˈkɑ̝u̯nis̠te̞(ʔ)]
  • Rhymes: -ɑuniste
  • Hyphenation(key): kau‧nis‧te

Noun

[edit]

kauniste

  1. decoration

Declension

[edit]
Inflection of kauniste (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative kauniste kaunisteet
genitive kaunisteen kaunisteiden
kaunisteitten
partitive kaunistetta kaunisteita
illative kaunisteeseen kaunisteisiin
kaunisteihin
singular plural
nominative kauniste kaunisteet
accusative nom. kauniste kaunisteet
gen. kaunisteen
genitive kaunisteen kaunisteiden
kaunisteitten
partitive kaunistetta kaunisteita
inessive kaunisteessa kaunisteissa
elative kaunisteesta kaunisteista
illative kaunisteeseen kaunisteisiin
kaunisteihin
adessive kaunisteella kaunisteilla
ablative kaunisteelta kaunisteilta
allative kaunisteelle kaunisteille
essive kaunisteena kaunisteina
translative kaunisteeksi kaunisteiksi
abessive kaunisteetta kaunisteitta
instructive kaunistein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kauniste (Kotus type 48/hame, no gradation)

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]