Jump to content

kansoitettu

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkɑnsoi̯tetːu(ˣ)/, [ˈkɑ̝ns̠o̞i̯ˌt̪e̞t̪ːu(ʔ)]
  • Rhymes: -etːu
  • Hyphenation(key): kan‧soi‧tet‧tu

Adjective

[edit]

kansoitettu (comparative kansoitetumpi, superlative kansoitetuin)

  1. populated, settled

Declension

[edit]
Inflection of kansoitettu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
nominative kansoitettu kansoitetut
genitive kansoitetun kansoitettujen
partitive kansoitettua kansoitettuja
illative kansoitettuun kansoitettuihin
singular plural
nominative kansoitettu kansoitetut
accusative nom. kansoitettu kansoitetut
gen. kansoitetun
genitive kansoitetun kansoitettujen
partitive kansoitettua kansoitettuja
inessive kansoitetussa kansoitetuissa
elative kansoitetusta kansoitetuista
illative kansoitettuun kansoitettuihin
adessive kansoitetulla kansoitetuilla
ablative kansoitetulta kansoitetuilta
allative kansoitetulle kansoitetuille
essive kansoitettuna kansoitettuina
translative kansoitetuksi kansoitetuiksi
abessive kansoitetutta kansoitetuitta
instructive kansoitetuin
comitative kansoitettuine
Possessive forms of kansoitettu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.

Participle

[edit]

kansoitettu

  1. past passive participle of kansoittaa