Jump to content

kansitus

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

kansittaa +‎ -us

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkɑnsitus/, [ˈkɑ̝ns̠it̪us̠]
  • Rhymes: -ɑnsitus
  • Hyphenation(key): kan‧si‧tus

Noun

[edit]

kansitus

  1. lidding, capping

Declension

[edit]
Inflection of kansitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative kansitus kansitukset
genitive kansituksen kansitusten
kansituksien
partitive kansitusta kansituksia
illative kansitukseen kansituksiin
singular plural
nominative kansitus kansitukset
accusative nom. kansitus kansitukset
gen. kansituksen
genitive kansituksen kansitusten
kansituksien
partitive kansitusta kansituksia
inessive kansituksessa kansituksissa
elative kansituksesta kansituksista
illative kansitukseen kansituksiin
adessive kansituksella kansituksilla
ablative kansitukselta kansituksilta
allative kansitukselle kansituksille
essive kansituksena kansituksina
translative kansitukseksi kansituksiksi
abessive kansituksetta kansituksitta
instructive kansituksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kansitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]