Jump to content

kainostelu

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

kainostella +‎ -u

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkɑi̯nostelu/, [ˈkɑ̝i̯no̞s̠ˌte̞lu]
  • Rhymes: -elu
  • Hyphenation(key): kai‧nos‧te‧lu

Noun

[edit]

kainostelu

  1. bashfulness

Declension

[edit]
Inflection of kainostelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative kainostelu kainostelut
genitive kainostelun kainostelujen
kainosteluiden
kainosteluitten
partitive kainostelua kainosteluja
kainosteluita
illative kainosteluun kainosteluihin
singular plural
nominative kainostelu kainostelut
accusative nom. kainostelu kainostelut
gen. kainostelun
genitive kainostelun kainostelujen
kainosteluiden
kainosteluitten
partitive kainostelua kainosteluja
kainosteluita
inessive kainostelussa kainosteluissa
elative kainostelusta kainosteluista
illative kainosteluun kainosteluihin
adessive kainostelulla kainosteluilla
ablative kainostelulta kainosteluilta
allative kainostelulle kainosteluille
essive kainosteluna kainosteluina
translative kainosteluksi kainosteluiksi
abessive kainostelutta kainosteluitta
instructive kainosteluin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kainostelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]