köntti

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

From Proto-Finnic *köntti.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkøntːi/, [ˈk̟ø̞n̪t̪ːi]
  • Rhymes: -øntːi
  • Syllabification(key): könt‧ti

Noun

[edit]

köntti

  1. lump

Declension

[edit]
Inflection of köntti (Kotus type 5*C/risti, tt-t gradation)
nominative köntti köntit
genitive köntin könttien
partitive könttiä könttejä
illative könttiin köntteihin
singular plural
nominative köntti köntit
accusative nom. köntti köntit
gen. köntin
genitive köntin könttien
partitive könttiä könttejä
inessive köntissä könteissä
elative köntistä könteistä
illative könttiin köntteihin
adessive köntillä könteillä
ablative köntiltä könteiltä
allative köntille könteille
essive könttinä köntteinä
translative köntiksi könteiksi
abessive köntittä könteittä
instructive köntein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of köntti (Kotus type 5*C/risti, tt-t gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative könttini könttini
accusative nom. könttini könttini
gen. könttini
genitive könttini könttieni
partitive könttiäni könttejäni
inessive köntissäni könteissäni
elative köntistäni könteistäni
illative könttiini köntteihini
adessive köntilläni könteilläni
ablative köntiltäni könteiltäni
allative köntilleni könteilleni
essive könttinäni köntteinäni
translative köntikseni könteikseni
abessive köntittäni könteittäni
instructive
comitative köntteineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative könttisi könttisi
accusative nom. könttisi könttisi
gen. könttisi
genitive könttisi könttiesi
partitive könttiäsi könttejäsi
inessive köntissäsi könteissäsi
elative köntistäsi könteistäsi
illative könttiisi köntteihisi
adessive köntilläsi könteilläsi
ablative köntiltäsi könteiltäsi
allative köntillesi könteillesi
essive könttinäsi köntteinäsi
translative köntiksesi könteiksesi
abessive köntittäsi könteittäsi
instructive
comitative köntteinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative könttimme könttimme
accusative nom. könttimme könttimme
gen. könttimme
genitive könttimme könttiemme
partitive könttiämme könttejämme
inessive köntissämme könteissämme
elative köntistämme könteistämme
illative könttiimme köntteihimme
adessive köntillämme könteillämme
ablative köntiltämme könteiltämme
allative köntillemme könteillemme
essive könttinämme köntteinämme
translative köntiksemme könteiksemme
abessive köntittämme könteittämme
instructive
comitative köntteinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative könttinne könttinne
accusative nom. könttinne könttinne
gen. könttinne
genitive könttinne könttienne
partitive könttiänne könttejänne
inessive köntissänne könteissänne
elative köntistänne könteistänne
illative könttiinne köntteihinne
adessive köntillänne könteillänne
ablative köntiltänne könteiltänne
allative köntillenne könteillenne
essive könttinänne köntteinänne
translative köntiksenne könteiksenne
abessive köntittänne könteittänne
instructive
comitative köntteinenne

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]