Jump to content

kälättäjä

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

kälättää +‎ -jä

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkælætːæjæ/, [ˈk̟ælæt̪̚ˌt̪æjæ]
  • Rhymes: -æjæ
  • Hyphenation(key): kä‧lät‧tä‧jä

Noun

[edit]

kälättäjä (dialectal)

  1. one who talks loudly

Declension

[edit]
Inflection of kälättäjä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative kälättäjä kälättäjät
genitive kälättäjän kälättäjien
partitive kälättäjää kälättäjiä
illative kälättäjään kälättäjiin
singular plural
nominative kälättäjä kälättäjät
accusative nom. kälättäjä kälättäjät
gen. kälättäjän
genitive kälättäjän kälättäjien
kälättäjäin rare
partitive kälättäjää kälättäjiä
inessive kälättäjässä kälättäjissä
elative kälättäjästä kälättäjistä
illative kälättäjään kälättäjiin
adessive kälättäjällä kälättäjillä
ablative kälättäjältä kälättäjiltä
allative kälättäjälle kälättäjille
essive kälättäjänä kälättäjinä
translative kälättäjäksi kälättäjiksi
abessive kälättäjättä kälättäjittä
instructive kälättäjin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kälättäjä (Kotus type 10/koira, no gradation)