jävig

Swedish

Etymology

Inherited from Old Swedish iævugher. By surface analysis, jäv +‎ -ig.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈjɛːˌvɪ(ɡ)/

Adjective

jävig (comparative mer jävig, superlative mest jävig)

1. (law) partial, having a stake in the outcome; not disinterested

Declension

Inflection of jävig
Indefinite	Positive	Comparative	Superlative2
Common singular	jävig	mer jävig	mest jävig
Neuter singular	jävigt	mer jävigt	mest jävigt
Plural	jäviga	mer jäviga	mest jäviga
Masculine plural3	jävige	mer jäviga	mest jäviga
Definite	Positive	Comparative	Superlative
Masculine singular1	jävige	mer jävige	mest jävige
All	jäviga	mer jäviga	mest jäviga
1) Only used, optionally, to refer to things whose natural gender is masculine. 2) The indefinite superlative forms are only used in the predicative. 3) Dated or archaic

Antonyms

• ojävig

See also

• partisk

References

• jävig in Svensk ordbok (SO)
• jävig in Svenska Akademiens ordlista (SAOL)
• jävig in Svenska Akademiens ordbok (SAOB)