itte

Danish

Adverb

itte

1. (dialectal) Pronunciation spelling of ikke.

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈitːe(ˣ)/, [ˈit̪ːe̞(ʔ)]
• Rhymes: -itːe
• Hyphenation^(key): it‧te

Pronoun

itte

1. (colloquial, dialectal) Alternative form of itse (“oneself”) oneself (personal pronoun; also in plural)

Inflection

Declension of itte noun case singular plural nominative itte – genitive ittensä – partitive itteään – accusative ittensä – inessive ittessään – elative ittestään – illative itteensä – adessive ittellään – ablative itteltään – allative ittelleen – essive ittenään – translative ittekseen / itteks – abessive ilman itteään – instructive ittensä avulla – comitative – ittensä kanssa

Synonyms

• itse (standard Finnish)
• ite (colloquial, dialectal)
• ihe (dialectal)

Anagrams

• teit, tiet

Middle English

Pronoun

itte

1. Alternative form of hit (“it”)

Determiner

itte

1. Alternative form of hit (“it”)

Norwegian Bokmål

Adverb

itte

1. (dialectal) not

   Synonym: ikke

Norwegian Nynorsk

Pronunciation

• IPA^(key): /²itːə/ (Eastern Norway)
• IPA^(key): /²icːə/ (Østerdalsmål)

Etymology 1

Adverb

itte

1. (dialectal, nonstandard) alternative form of ikkje (“not”)

Etymology 2

From Old Norse eptir.

Preposition

itte

1. (dialectal, nonstandard) alternative form of etter

Turkish

Noun

itte

1. locative singular of it