itsehillintä

Finnish

Etymology

itse- (“self-”) +‎ hillintä (“control, restrain”)

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈitse(ˣ)ˌhilːintæ/, [ˈits̠e̞(h)ˌhilːin̪t̪æ]
• Rhymes: -ilːintæ
• Syllabification^(key): it‧se‧hil‧lin‧tä

Noun

itsehillintä

1. self-control, self-command (ability to control one's desires and impulses)
2. self-possession (calmness and composure, especially when under stress)
3. anger management (ability to control one's anger)

Declension

Inflection of itsehillintä (Kotus type 9*J/kala, nt-nn gradation)
nominative		itsehillintä	itsehillinnät
genitive		itsehillinnän	itsehillintöjen
partitive		itsehillintää	itsehillintöjä
illative		itsehillintään	itsehillintöihin
		singular	plural
nominative		itsehillintä	itsehillinnät
accusative	nom.	itsehillintä	itsehillinnät
	gen.	itsehillinnän
genitive		itsehillinnän	itsehillintöjen itsehillintäin rare
partitive		itsehillintää	itsehillintöjä
inessive		itsehillinnässä	itsehillinnöissä
elative		itsehillinnästä	itsehillinnöistä
illative		itsehillintään	itsehillintöihin
adessive		itsehillinnällä	itsehillinnöillä
ablative		itsehillinnältä	itsehillinnöiltä
allative		itsehillinnälle	itsehillinnöille
essive		itsehillintänä	itsehillintöinä
translative		itsehillinnäksi	itsehillinnöiksi
abessive		itsehillinnättä	itsehillinnöittä
instructive		—	itsehillinnöin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of itsehillintä (Kotus type 9*J/kala, nt-nn gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative itsehillintäni itsehillintäni accusative nom. itsehillintäni itsehillintäni gen. itsehillintäni genitive itsehillintäni itsehillintöjeni itsehillintäini rare partitive itsehillintääni itsehillintöjäni inessive itsehillinnässäni itsehillinnöissäni elative itsehillinnästäni itsehillinnöistäni illative itsehillintääni itsehillintöihini adessive itsehillinnälläni itsehillinnöilläni ablative itsehillinnältäni itsehillinnöiltäni allative itsehillinnälleni itsehillinnöilleni essive itsehillintänäni itsehillintöinäni translative itsehillinnäkseni itsehillinnöikseni abessive itsehillinnättäni itsehillinnöittäni instructive — — comitative — itsehillintöineni second-person singular possessor singular plural nominative itsehillintäsi itsehillintäsi accusative nom. itsehillintäsi itsehillintäsi gen. itsehillintäsi genitive itsehillintäsi itsehillintöjesi itsehillintäisi rare partitive itsehillintääsi itsehillintöjäsi inessive itsehillinnässäsi itsehillinnöissäsi elative itsehillinnästäsi itsehillinnöistäsi illative itsehillintääsi itsehillintöihisi adessive itsehillinnälläsi itsehillinnöilläsi ablative itsehillinnältäsi itsehillinnöiltäsi allative itsehillinnällesi itsehillinnöillesi essive itsehillintänäsi itsehillintöinäsi translative itsehillinnäksesi itsehillinnöiksesi abessive itsehillinnättäsi itsehillinnöittäsi instructive — — comitative — itsehillintöinesi first-person plural possessor singular plural nominative itsehillintämme itsehillintämme accusative nom. itsehillintämme itsehillintämme gen. itsehillintämme genitive itsehillintämme itsehillintöjemme itsehillintäimme rare partitive itsehillintäämme itsehillintöjämme inessive itsehillinnässämme itsehillinnöissämme elative itsehillinnästämme itsehillinnöistämme illative itsehillintäämme itsehillintöihimme adessive itsehillinnällämme itsehillinnöillämme ablative itsehillinnältämme itsehillinnöiltämme allative itsehillinnällemme itsehillinnöillemme essive itsehillintänämme itsehillintöinämme translative itsehillinnäksemme itsehillinnöiksemme abessive itsehillinnättämme itsehillinnöittämme instructive — — comitative — itsehillintöinemme second-person plural possessor singular plural nominative itsehillintänne itsehillintänne accusative nom. itsehillintänne itsehillintänne gen. itsehillintänne genitive itsehillintänne itsehillintöjenne itsehillintäinne rare partitive itsehillintäänne itsehillintöjänne inessive itsehillinnässänne itsehillinnöissänne elative itsehillinnästänne itsehillinnöistänne illative itsehillintäänne itsehillintöihinne adessive itsehillinnällänne itsehillinnöillänne ablative itsehillinnältänne itsehillinnöiltänne allative itsehillinnällenne itsehillinnöillenne essive itsehillintänänne itsehillintöinänne translative itsehillinnäksenne itsehillinnöiksenne abessive itsehillinnättänne itsehillinnöittänne instructive — — comitative — itsehillintöinenne third-person possessor singular plural nominative itsehillintänsä itsehillintänsä accusative nom. itsehillintänsä itsehillintänsä gen. itsehillintänsä genitive itsehillintänsä itsehillintöjensä itsehillintäinsä rare partitive itsehillintäänsä itsehillintöjään itsehillintöjänsä inessive itsehillinnässään itsehillinnässänsä itsehillinnöissään itsehillinnöissänsä elative itsehillinnästään itsehillinnästänsä itsehillinnöistään itsehillinnöistänsä illative itsehillintäänsä itsehillintöihinsä adessive itsehillinnällään itsehillinnällänsä itsehillinnöillään itsehillinnöillänsä ablative itsehillinnältään itsehillinnältänsä itsehillinnöiltään itsehillinnöiltänsä allative itsehillinnälleen itsehillinnällensä itsehillinnöilleen itsehillinnöillensä essive itsehillintänään itsehillintänänsä itsehillintöinään itsehillintöinänsä translative itsehillinnäkseen itsehillinnäksensä itsehillinnöikseen itsehillinnöiksensä abessive itsehillinnättään itsehillinnättänsä itsehillinnöittään itsehillinnöittänsä instructive — — comitative — itsehillintöineen itsehillintöinensä

See also

• hillitä

Further reading

• “itsehillintä”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02