Jump to content

intransitiivinen verbi

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

intransitiivinen verbi

Noun

[edit]

intransitiivinen verbi

  1. (grammar) intransitive verb

Declension

[edit]
Possessive forms of intransitiivinen verbi (Kotus type 51/nuoripari)
third-person possessor
singular plural
nominative intransitiivinen verbinsä intransitiiviset verbinsä
accusative nom. intransitiivinen verbinsä intransitiiviset verbinsä
gen. intransitiivisen verbinsä
genitive intransitiivisen verbinsä intransitiivisten verbiensä
intransitiivisien verbiensä
partitive intransitiivista verbiään
intransitiivista verbiänsä
intransitiivisia verbejään
intransitiivisia verbejänsä
inessive intransitiivisessa verbissään
intransitiivisessa verbissänsä
intransitiivisissa verbeissään
intransitiivisissa verbeissänsä
elative intransitiivisesta verbistään
intransitiivisesta verbistänsä
intransitiivisista verbeistään
intransitiivisista verbeistänsä
illative intransitiiviseen verbiinsä intransitiivisiin verbeihinsä
adessive intransitiivisella verbillään
intransitiivisella verbillänsä
intransitiivisilla verbeillään
intransitiivisilla verbeillänsä
ablative intransitiiviselta verbiltään
intransitiiviselta verbiltänsä
intransitiivisilta verbeiltään
intransitiivisilta verbeiltänsä
allative intransitiiviselle verbilleen
intransitiiviselle verbillensä
intransitiivisille verbeilleen
intransitiivisille verbeillensä
essive intransitiivisena verbinään
intransitiivisena verbinänsä
intransitiivisina verbeinään
intransitiivisina verbeinänsä
translative intransitiiviseksi verbikseen
intransitiiviseksi verbiksensä
intransitiivisiksi verbeikseen
intransitiivisiksi verbeiksensä
abessive intransitiivisetta verbittään
intransitiivisetta verbittänsä
intransitiivisitta verbeittään
intransitiivisitta verbeittänsä
instructive
comitative intransitiivisine verbeineen
intransitiivisine verbeinensä