intermittoiva

Finnish

Etymology

Latin intermittō +‎ -oida +‎ -va

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈintermitːoi̯ʋɑ/, [ˈin̪t̪e̞rˌmit̪ːo̞i̯ʋɑ̝]
• Rhymes: -itːoiʋɑ
• Hyphenation^(key): in‧ter‧mit‧toi‧va

Adjective

intermittoiva (comparative intermittoivampi, superlative intermittoivin)

1. intermittent

Declension

Inflection of intermittoiva (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative		intermittoiva	intermittoivat
genitive		intermittoivan	intermittoivien
partitive		intermittoivaa	intermittoivia
illative		intermittoivaan	intermittoiviin
		singular	plural
nominative		intermittoiva	intermittoivat
accusative	nom.	intermittoiva	intermittoivat
	gen.	intermittoivan
genitive		intermittoivan	intermittoivien intermittoivain rare
partitive		intermittoivaa	intermittoivia
inessive		intermittoivassa	intermittoivissa
elative		intermittoivasta	intermittoivista
illative		intermittoivaan	intermittoiviin
adessive		intermittoivalla	intermittoivilla
ablative		intermittoivalta	intermittoivilta
allative		intermittoivalle	intermittoiville
essive		intermittoivana	intermittoivina
translative		intermittoivaksi	intermittoiviksi
abessive		intermittoivatta	intermittoivitta
instructive		—	intermittoivin
comitative		—	intermittoivine

Possessive forms of intermittoiva (Kotus type 10/koira, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative intermittoivani intermittoivani accusative nom. intermittoivani intermittoivani gen. intermittoivani genitive intermittoivani intermittoivieni intermittoivaini rare partitive intermittoivaani intermittoiviani inessive intermittoivassani intermittoivissani elative intermittoivastani intermittoivistani illative intermittoivaani intermittoiviini adessive intermittoivallani intermittoivillani ablative intermittoivaltani intermittoiviltani allative intermittoivalleni intermittoivilleni essive intermittoivanani intermittoivinani translative intermittoivakseni intermittoivikseni abessive intermittoivattani intermittoivittani instructive — — comitative — intermittoivineni second-person singular possessor singular plural nominative intermittoivasi intermittoivasi accusative nom. intermittoivasi intermittoivasi gen. intermittoivasi genitive intermittoivasi intermittoiviesi intermittoivaisi rare partitive intermittoivaasi intermittoiviasi inessive intermittoivassasi intermittoivissasi elative intermittoivastasi intermittoivistasi illative intermittoivaasi intermittoiviisi adessive intermittoivallasi intermittoivillasi ablative intermittoivaltasi intermittoiviltasi allative intermittoivallesi intermittoivillesi essive intermittoivanasi intermittoivinasi translative intermittoivaksesi intermittoiviksesi abessive intermittoivattasi intermittoivittasi instructive — — comitative — intermittoivinesi first-person plural possessor singular plural nominative intermittoivamme intermittoivamme accusative nom. intermittoivamme intermittoivamme gen. intermittoivamme genitive intermittoivamme intermittoiviemme intermittoivaimme rare partitive intermittoivaamme intermittoiviamme inessive intermittoivassamme intermittoivissamme elative intermittoivastamme intermittoivistamme illative intermittoivaamme intermittoiviimme adessive intermittoivallamme intermittoivillamme ablative intermittoivaltamme intermittoiviltamme allative intermittoivallemme intermittoivillemme essive intermittoivanamme intermittoivinamme translative intermittoivaksemme intermittoiviksemme abessive intermittoivattamme intermittoivittamme instructive — — comitative — intermittoivinemme second-person plural possessor singular plural nominative intermittoivanne intermittoivanne accusative nom. intermittoivanne intermittoivanne gen. intermittoivanne genitive intermittoivanne intermittoivienne intermittoivainne rare partitive intermittoivaanne intermittoivianne inessive intermittoivassanne intermittoivissanne elative intermittoivastanne intermittoivistanne illative intermittoivaanne intermittoiviinne adessive intermittoivallanne intermittoivillanne ablative intermittoivaltanne intermittoiviltanne allative intermittoivallenne intermittoivillenne essive intermittoivananne intermittoivinanne translative intermittoivaksenne intermittoiviksenne abessive intermittoivattanne intermittoivittanne instructive — — comitative — intermittoivinenne third-person possessor singular plural nominative intermittoivansa intermittoivansa accusative nom. intermittoivansa intermittoivansa gen. intermittoivansa genitive intermittoivansa intermittoiviensa intermittoivainsa rare partitive intermittoivaansa intermittoiviaan intermittoiviansa inessive intermittoivassaan intermittoivassansa intermittoivissaan intermittoivissansa elative intermittoivastaan intermittoivastansa intermittoivistaan intermittoivistansa illative intermittoivaansa intermittoiviinsa adessive intermittoivallaan intermittoivallansa intermittoivillaan intermittoivillansa ablative intermittoivaltaan intermittoivaltansa intermittoiviltaan intermittoiviltansa allative intermittoivalleen intermittoivallensa intermittoivilleen intermittoivillensa essive intermittoivanaan intermittoivanansa intermittoivinaan intermittoivinansa translative intermittoivakseen intermittoivaksensa intermittoivikseen intermittoiviksensa abessive intermittoivattaan intermittoivattansa intermittoivittaan intermittoivittansa instructive — — comitative — intermittoivineen intermittoivinensa

Further reading

• “intermittoiva”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02