improvisaatio

Finnish

Etymology

Internationalism (see French improvisation).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈimproʋisɑːtio/, [ˈim.pro̞ʋiˌs̠ɑ̝ːt̪io̞]
• Rhymes: -ɑːtio
• Hyphenation^(key): imp‧ro‧vi‧saa‧tio

Noun

improvisaatio

1. improvisation

Declension

Inflection of improvisaatio (Kotus type 3/valtio, no gradation)
nominative		improvisaatio	improvisaatiot
genitive		improvisaation	improvisaatioiden improvisaatioitten
partitive		improvisaatiota	improvisaatioita
illative		improvisaatioon	improvisaatioihin
		singular	plural
nominative		improvisaatio	improvisaatiot
accusative	nom.	improvisaatio	improvisaatiot
	gen.	improvisaation
genitive		improvisaation	improvisaatioiden improvisaatioitten
partitive		improvisaatiota	improvisaatioita
inessive		improvisaatiossa	improvisaatioissa
elative		improvisaatiosta	improvisaatioista
illative		improvisaatioon	improvisaatioihin
adessive		improvisaatiolla	improvisaatioilla
ablative		improvisaatiolta	improvisaatioilta
allative		improvisaatiolle	improvisaatioille
essive		improvisaationa	improvisaatioina
translative		improvisaatioksi	improvisaatioiksi
abessive		improvisaatiotta	improvisaatioitta
instructive		—	improvisaatioin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of improvisaatio (Kotus type 3/valtio, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative improvisaationi improvisaationi accusative nom. improvisaationi improvisaationi gen. improvisaationi genitive improvisaationi improvisaatioideni improvisaatioitteni partitive improvisaatiotani improvisaatioitani inessive improvisaatiossani improvisaatioissani elative improvisaatiostani improvisaatioistani illative improvisaatiooni improvisaatioihini adessive improvisaatiollani improvisaatioillani ablative improvisaatioltani improvisaatioiltani allative improvisaatiolleni improvisaatioilleni essive improvisaationani improvisaatioinani translative improvisaatiokseni improvisaatioikseni abessive improvisaatiottani improvisaatioittani instructive — — comitative — improvisaatioineni second-person singular possessor singular plural nominative improvisaatiosi improvisaatiosi accusative nom. improvisaatiosi improvisaatiosi gen. improvisaatiosi genitive improvisaatiosi improvisaatioidesi improvisaatioittesi partitive improvisaatiotasi improvisaatioitasi inessive improvisaatiossasi improvisaatioissasi elative improvisaatiostasi improvisaatioistasi illative improvisaatioosi improvisaatioihisi adessive improvisaatiollasi improvisaatioillasi ablative improvisaatioltasi improvisaatioiltasi allative improvisaatiollesi improvisaatioillesi essive improvisaationasi improvisaatioinasi translative improvisaatioksesi improvisaatioiksesi abessive improvisaatiottasi improvisaatioittasi instructive — — comitative — improvisaatioinesi first-person plural possessor singular plural nominative improvisaatiomme improvisaatiomme accusative nom. improvisaatiomme improvisaatiomme gen. improvisaatiomme genitive improvisaatiomme improvisaatioidemme improvisaatioittemme partitive improvisaatiotamme improvisaatioitamme inessive improvisaatiossamme improvisaatioissamme elative improvisaatiostamme improvisaatioistamme illative improvisaatioomme improvisaatioihimme adessive improvisaatiollamme improvisaatioillamme ablative improvisaatioltamme improvisaatioiltamme allative improvisaatiollemme improvisaatioillemme essive improvisaationamme improvisaatioinamme translative improvisaatioksemme improvisaatioiksemme abessive improvisaatiottamme improvisaatioittamme instructive — — comitative — improvisaatioinemme second-person plural possessor singular plural nominative improvisaationne improvisaationne accusative nom. improvisaationne improvisaationne gen. improvisaationne genitive improvisaationne improvisaatioidenne improvisaatioittenne partitive improvisaatiotanne improvisaatioitanne inessive improvisaatiossanne improvisaatioissanne elative improvisaatiostanne improvisaatioistanne illative improvisaatioonne improvisaatioihinne adessive improvisaatiollanne improvisaatioillanne ablative improvisaatioltanne improvisaatioiltanne allative improvisaatiollenne improvisaatioillenne essive improvisaationanne improvisaatioinanne translative improvisaatioksenne improvisaatioiksenne abessive improvisaatiottanne improvisaatioittanne instructive — — comitative — improvisaatioinenne third-person possessor singular plural nominative improvisaationsa improvisaationsa accusative nom. improvisaationsa improvisaationsa gen. improvisaationsa genitive improvisaationsa improvisaatioidensa improvisaatioittensa partitive improvisaatiotaan improvisaatiotansa improvisaatioitaan improvisaatioitansa inessive improvisaatiossaan improvisaatiossansa improvisaatioissaan improvisaatioissansa elative improvisaatiostaan improvisaatiostansa improvisaatioistaan improvisaatioistansa illative improvisaatioonsa improvisaatioihinsa adessive improvisaatiollaan improvisaatiollansa improvisaatioillaan improvisaatioillansa ablative improvisaatioltaan improvisaatioltansa improvisaatioiltaan improvisaatioiltansa allative improvisaatiolleen improvisaatiollensa improvisaatioilleen improvisaatioillensa essive improvisaationaan improvisaationansa improvisaatioinaan improvisaatioinansa translative improvisaatiokseen improvisaatioksensa improvisaatioikseen improvisaatioiksensa abessive improvisaatiottaan improvisaatiottansa improvisaatioittaan improvisaatioittansa instructive — — comitative — improvisaatioineen improvisaatioinensa

Derived terms

• impro

 

Further reading

• “improvisaatio”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02