Jump to content

imartelija

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

imarrella (to flatter) +‎ -ja (-er)

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈimɑrtelijɑ/, [ˈimɑ̝rˌt̪e̞lijɑ̝]
  • Rhymes: -elijɑ
  • Hyphenation(key): imar‧te‧li‧ja

Noun

[edit]

imartelija

  1. flatterer, sycophant (one who uses compliments to gain self-serving favor or advantage)

Declension

[edit]
Inflection of imartelija (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative imartelija imartelijat
genitive imartelijan imartelijoiden
imartelijoitten
partitive imartelijaa imartelijoita
illative imartelijaan imartelijoihin
singular plural
nominative imartelija imartelijat
accusative nom. imartelija imartelijat
gen. imartelijan
genitive imartelijan imartelijoiden
imartelijoitten
imartelijain rare
partitive imartelijaa imartelijoita
inessive imartelijassa imartelijoissa
elative imartelijasta imartelijoista
illative imartelijaan imartelijoihin
adessive imartelijalla imartelijoilla
ablative imartelijalta imartelijoilta
allative imartelijalle imartelijoille
essive imartelijana imartelijoina
translative imartelijaksi imartelijoiksi
abessive imartelijatta imartelijoitta
instructive imartelijoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of imartelija (Kotus type 12/kulkija, no gradation)

Synonyms

[edit]