idylli

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

From Latin īdyllium, from Ancient Greek εἰδύλλιον (eidúllion).

Pronunciation

[edit]

Noun

[edit]

idylli

  1. idyll

Declension

[edit]
Inflection of idylli (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative idylli idyllit
genitive idyllin idyllien
partitive idylliä idyllejä
illative idylliin idylleihin
singular plural
nominative idylli idyllit
accusative nom. idylli idyllit
gen. idyllin
genitive idyllin idyllien
partitive idylliä idyllejä
inessive idyllissä idylleissä
elative idyllistä idylleistä
illative idylliin idylleihin
adessive idyllillä idylleillä
ablative idylliltä idylleiltä
allative idyllille idylleille
essive idyllinä idylleinä
translative idylliksi idylleiksi
abessive idyllittä idylleittä
instructive idyllein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of idylli (Kotus type 5/risti, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative idyllini idyllini
accusative nom. idyllini idyllini
gen. idyllini
genitive idyllini idyllieni
partitive idylliäni idyllejäni
inessive idyllissäni idylleissäni
elative idyllistäni idylleistäni
illative idylliini idylleihini
adessive idyllilläni idylleilläni
ablative idylliltäni idylleiltäni
allative idyllilleni idylleilleni
essive idyllinäni idylleinäni
translative idyllikseni idylleikseni
abessive idyllittäni idylleittäni
instructive
comitative idylleineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative idyllisi idyllisi
accusative nom. idyllisi idyllisi
gen. idyllisi
genitive idyllisi idylliesi
partitive idylliäsi idyllejäsi
inessive idyllissäsi idylleissäsi
elative idyllistäsi idylleistäsi
illative idylliisi idylleihisi
adessive idyllilläsi idylleilläsi
ablative idylliltäsi idylleiltäsi
allative idyllillesi idylleillesi
essive idyllinäsi idylleinäsi
translative idylliksesi idylleiksesi
abessive idyllittäsi idylleittäsi
instructive
comitative idylleinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative idyllimme idyllimme
accusative nom. idyllimme idyllimme
gen. idyllimme
genitive idyllimme idylliemme
partitive idylliämme idyllejämme
inessive idyllissämme idylleissämme
elative idyllistämme idylleistämme
illative idylliimme idylleihimme
adessive idyllillämme idylleillämme
ablative idylliltämme idylleiltämme
allative idyllillemme idylleillemme
essive idyllinämme idylleinämme
translative idylliksemme idylleiksemme
abessive idyllittämme idylleittämme
instructive
comitative idylleinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative idyllinne idyllinne
accusative nom. idyllinne idyllinne
gen. idyllinne
genitive idyllinne idyllienne
partitive idylliänne idyllejänne
inessive idyllissänne idylleissänne
elative idyllistänne idylleistänne
illative idylliinne idylleihinne
adessive idyllillänne idylleillänne
ablative idylliltänne idylleiltänne
allative idyllillenne idylleillenne
essive idyllinänne idylleinänne
translative idylliksenne idylleiksenne
abessive idyllittänne idylleittänne
instructive
comitative idylleinenne

Derived terms

[edit]
compounds
[edit]

Further reading

[edit]