Jump to content

huiputus

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

huiputtaa +‎ -us

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈhui̯putus/, [ˈhui̯put̪us̠]
  • Rhymes: -uiputus
  • Hyphenation(key): hui‧pu‧tus

Noun

[edit]

huiputus

  1. trick, sham, deceit, con, swindle

Declension

[edit]
Inflection of huiputus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative huiputus huiputukset
genitive huiputuksen huiputusten
huiputuksien
partitive huiputusta huiputuksia
illative huiputukseen huiputuksiin
singular plural
nominative huiputus huiputukset
accusative nom. huiputus huiputukset
gen. huiputuksen
genitive huiputuksen huiputusten
huiputuksien
partitive huiputusta huiputuksia
inessive huiputuksessa huiputuksissa
elative huiputuksesta huiputuksista
illative huiputukseen huiputuksiin
adessive huiputuksella huiputuksilla
ablative huiputukselta huiputuksilta
allative huiputukselle huiputuksille
essive huiputuksena huiputuksina
translative huiputukseksi huiputuksiksi
abessive huiputuksetta huiputuksitta
instructive huiputuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of huiputus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

Further reading

[edit]