Jump to content

huikkaus

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

huikata +‎ -us

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈhui̯kːɑus/, [ˈhui̯kːɑ̝us̠]
  • Rhymes: -uikːɑus
  • Hyphenation(key): huik‧ka‧us

Noun

[edit]

huikkaus

  1. calling out (announcing or vocalizing audibly)

Declension

[edit]
Inflection of huikkaus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative huikkaus huikkaukset
genitive huikkauksen huikkausten
huikkauksien
partitive huikkausta huikkauksia
illative huikkaukseen huikkauksiin
singular plural
nominative huikkaus huikkaukset
accusative nom. huikkaus huikkaukset
gen. huikkauksen
genitive huikkauksen huikkausten
huikkauksien
partitive huikkausta huikkauksia
inessive huikkauksessa huikkauksissa
elative huikkauksesta huikkauksista
illative huikkaukseen huikkauksiin
adessive huikkauksella huikkauksilla
ablative huikkaukselta huikkauksilta
allative huikkaukselle huikkauksille
essive huikkauksena huikkauksina
translative huikkaukseksi huikkauksiksi
abessive huikkauksetta huikkauksitta
instructive huikkauksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of huikkaus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

Further reading

[edit]