harmistus

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

harmistua +‎ -us

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈhɑrmistus/, [ˈhɑ̝rmis̠tus̠]
  • Rhymes: -ɑrmistus
  • Hyphenation(key): har‧mis‧tus

Noun

[edit]

harmistus

  1. annoyance, vexation, upsetness (being annoyed, vexed or upset)

Declension

[edit]
Inflection of harmistus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative harmistus harmistukset
genitive harmistuksen harmistusten
harmistuksien
partitive harmistusta harmistuksia
illative harmistukseen harmistuksiin
singular plural
nominative harmistus harmistukset
accusative nom. harmistus harmistukset
gen. harmistuksen
genitive harmistuksen harmistusten
harmistuksien
partitive harmistusta harmistuksia
inessive harmistuksessa harmistuksissa
elative harmistuksesta harmistuksista
illative harmistukseen harmistuksiin
adessive harmistuksella harmistuksilla
ablative harmistukselta harmistuksilta
allative harmistukselle harmistuksille
essive harmistuksena harmistuksina
translative harmistukseksi harmistuksiksi
abessive harmistuksetta harmistuksitta
instructive harmistuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of harmistus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

Further reading

[edit]