harkki

See also: härkki

Finnish

harkki (middle or right)

Etymology

From Proto-Finnic *harkki (compare Estonian hark, Livonian ärk).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhɑrkːi/, [ˈhɑ̝rkːi]
• Rhymes: -ɑrkːi
• Syllabification^(key): hark‧ki

Noun

harkki

1. tow distaff (a type of distaff used to hold crash)
2. a tool made of a branched wooden stick, used e.g. to work soil

Declension

Inflection of harkki (Kotus type 5*A/risti, kk-k gradation)
nominative		harkki	harkit
genitive		harkin	harkkien
partitive		harkkia	harkkeja
illative		harkkiin	harkkeihin
		singular	plural
nominative		harkki	harkit
accusative	nom.	harkki	harkit
	gen.	harkin
genitive		harkin	harkkien
partitive		harkkia	harkkeja
inessive		harkissa	harkeissa
elative		harkista	harkeista
illative		harkkiin	harkkeihin
adessive		harkilla	harkeilla
ablative		harkilta	harkeilta
allative		harkille	harkeille
essive		harkkina	harkkeina
translative		harkiksi	harkeiksi
abessive		harkitta	harkeitta
instructive		—	harkein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of harkki (Kotus type 5*A/risti, kk-k gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative harkkini harkkini accusative nom. harkkini harkkini gen. harkkini genitive harkkini harkkieni partitive harkkiani harkkejani inessive harkissani harkeissani elative harkistani harkeistani illative harkkiini harkkeihini adessive harkillani harkeillani ablative harkiltani harkeiltani allative harkilleni harkeilleni essive harkkinani harkkeinani translative harkikseni harkeikseni abessive harkittani harkeittani instructive — — comitative — harkkeineni second-person singular possessor singular plural nominative harkkisi harkkisi accusative nom. harkkisi harkkisi gen. harkkisi genitive harkkisi harkkiesi partitive harkkiasi harkkejasi inessive harkissasi harkeissasi elative harkistasi harkeistasi illative harkkiisi harkkeihisi adessive harkillasi harkeillasi ablative harkiltasi harkeiltasi allative harkillesi harkeillesi essive harkkinasi harkkeinasi translative harkiksesi harkeiksesi abessive harkittasi harkeittasi instructive — — comitative — harkkeinesi first-person plural possessor singular plural nominative harkkimme harkkimme accusative nom. harkkimme harkkimme gen. harkkimme genitive harkkimme harkkiemme partitive harkkiamme harkkejamme inessive harkissamme harkeissamme elative harkistamme harkeistamme illative harkkiimme harkkeihimme adessive harkillamme harkeillamme ablative harkiltamme harkeiltamme allative harkillemme harkeillemme essive harkkinamme harkkeinamme translative harkiksemme harkeiksemme abessive harkittamme harkeittamme instructive — — comitative — harkkeinemme second-person plural possessor singular plural nominative harkkinne harkkinne accusative nom. harkkinne harkkinne gen. harkkinne genitive harkkinne harkkienne partitive harkkianne harkkejanne inessive harkissanne harkeissanne elative harkistanne harkeistanne illative harkkiinne harkkeihinne adessive harkillanne harkeillanne ablative harkiltanne harkeiltanne allative harkillenne harkeillenne essive harkkinanne harkkeinanne translative harkiksenne harkeiksenne abessive harkittanne harkeittanne instructive — — comitative — harkkeinenne third-person possessor singular plural nominative harkkinsa harkkinsa accusative nom. harkkinsa harkkinsa gen. harkkinsa genitive harkkinsa harkkiensa partitive harkkiaan harkkiansa harkkejaan harkkejansa inessive harkissaan harkissansa harkeissaan harkeissansa elative harkistaan harkistansa harkeistaan harkeistansa illative harkkiinsa harkkeihinsa adessive harkillaan harkillansa harkeillaan harkeillansa ablative harkiltaan harkiltansa harkeiltaan harkeiltansa allative harkilleen harkillensa harkeilleen harkeillensa essive harkkinaan harkkinansa harkkeinaan harkkeinansa translative harkikseen harkiksensa harkeikseen harkeiksensa abessive harkittaan harkittansa harkeittaan harkeittansa instructive — — comitative — harkkeineen harkkeinensa

Derived terms

• harkita
• harkko

 

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *harkki. Cognates include Finnish harkki and Estonian hark.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈhɑrkːi/, [ˈhɑrkʲː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈhɑrkːi/, [ˈhɑrkːi]
• Rhymes: -ɑrkʲː, -ɑrkːi
• Hyphenation: hark‧ki

Noun

harkki

1. A kind of scaffold used to dry nets, seines or clothes on. (Is there an English equivalent to this definition?)

Declension

Declension of harkki (type 5/vahti, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	harkki	harkit
genitive	harkin	harkkiin, harkkiloin
partitive	harkkia	harkkija, harkkiloja
illative	harkkii	harkkii, harkkiloihe
inessive	harkiis	harkkiis, harkkilois
elative	harkist	harkkiist, harkkiloist
allative	harkille	harkkiille, harkkiloille
adessive	harkiil	harkkiil, harkkiloil
ablative	harkilt	harkkiilt, harkkiloilt
translative	harkiks	harkkiiks, harkkiloiks
essive	harkkinna, harkkiin	harkkiinna, harkkiloinna, harkkiin, harkkiloin
exessive1)	harkkint	harkkiint, harkkiloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Descendants

• → Votic: harkki

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 47