Jump to content

harjaannus

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

harjaantua +‎ -us

Pronunciation

[edit]

Noun

[edit]

harjaannus

  1. practice, competence, experience

Declension

[edit]
Inflection of harjaannus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative harjaannus harjaannukset
genitive harjaannuksen harjaannusten
harjaannuksien
partitive harjaannusta harjaannuksia
illative harjaannukseen harjaannuksiin
singular plural
nominative harjaannus harjaannukset
accusative nom. harjaannus harjaannukset
gen. harjaannuksen
genitive harjaannuksen harjaannusten
harjaannuksien
partitive harjaannusta harjaannuksia
inessive harjaannuksessa harjaannuksissa
elative harjaannuksesta harjaannuksista
illative harjaannukseen harjaannuksiin
adessive harjaannuksella harjaannuksilla
ablative harjaannukselta harjaannuksilta
allative harjaannukselle harjaannuksille
essive harjaannuksena harjaannuksina
translative harjaannukseksi harjaannuksiksi
abessive harjaannuksetta harjaannuksitta
instructive harjaannuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of harjaannus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

Further reading

[edit]