halluus

Ingrian

Spatial inflection of halluus

→○	illative	haltuu
○	inessive	halluus
○→	elative	hallust

Etymology

From Proto-Finnic *haltu-. Akin to Finnish hallussa.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈhɑlːuːs/, [ˈhɑɫːuz̠]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈhɑlːuːs/, [ˈhɑɫːuːʒ̥]
• Rhymes: -ɑlːuːs
• Hyphenation: hal‧luus

Postposition

halluus (+ genitive)

1. in somebody's possession
   • 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by P. I. Maksimov and N. A. Iljin, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun neljättä klaassaa vart (toine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 75:

     Pimmiät, vähätiitoiset kocevnikat olivat kokonaa loonnon halluus.

     The dark uneducated nomads were completely in nature's hands.

   • 1937, N. A. Iljin, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (kolmas osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 50:

     Krepostnoi — talonpoika, kum[pa] oli herran halluus i käi teol.

     Serf - a farmer, that was in the master's possession and worked [for him].

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 43