häivä
Appearance
Finnish
[edit]Etymology
[edit]Possibly a backformation from häivähtää, or alternatively an old loan of Germanic origin, from the root *hewjan (later Proto-Germanic *hiwją).
Pronunciation
[edit]Noun
[edit]häivä
Declension
[edit]Inflection of häivä (Kotus type 10/koira, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | häivä | häivät | |
genitive | häivän | häivien | |
partitive | häivää | häiviä | |
illative | häivään | häiviin | |
singular | plural | ||
nominative | häivä | häivät | |
accusative | nom. | häivä | häivät |
gen. | häivän | ||
genitive | häivän | häivien häiväin rare | |
partitive | häivää | häiviä | |
inessive | häivässä | häivissä | |
elative | häivästä | häivistä | |
illative | häivään | häiviin | |
adessive | häivällä | häivillä | |
ablative | häivältä | häiviltä | |
allative | häivälle | häiville | |
essive | häivänä | häivinä | |
translative | häiväksi | häiviksi | |
abessive | häivättä | häivittä | |
instructive | — | häivin | |
comitative | See the possessive forms below. |
Derived terms
[edit]compounds
References
[edit]- Itkonen, Erkki, Kulonen, Ulla-Maija, editors (1992–2000), Suomen sanojen alkuperä [The origin of Finnish words][1] (in Finnish) (online version; note: also includes other etymological sources; this source is labeled "SSA 1992–2000"), Helsinki: Institute for the Languages of Finland/Finnish Literature Society, →ISBN
Further reading
[edit]- “häivä”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish][2] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02