Jump to content

häivä

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

Possibly a backformation from häivähtää, or alternatively an old loan of Germanic origin, from the root *hewjan (later Proto-Germanic *hiwją).

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈhæi̯ʋæ/, [ˈhæi̯ʋæ]
  • Rhymes: -æiʋæ
  • Hyphenation(key): häi‧vä

Noun

[edit]

häivä

  1. trace

Declension

[edit]
Inflection of häivä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative häivä häivät
genitive häivän häivien
partitive häivää häiviä
illative häivään häiviin
singular plural
nominative häivä häivät
accusative nom. häivä häivät
gen. häivän
genitive häivän häivien
häiväin rare
partitive häivää häiviä
inessive häivässä häivissä
elative häivästä häivistä
illative häivään häiviin
adessive häivällä häivillä
ablative häivältä häiviltä
allative häivälle häiville
essive häivänä häivinä
translative häiväksi häiviksi
abessive häivättä häivittä
instructive häivin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of häivä (Kotus type 10/koira, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative häiväni häiväni
accusative nom. häiväni häiväni
gen. häiväni
genitive häiväni häivieni
häiväini rare
partitive häivääni häiviäni
inessive häivässäni häivissäni
elative häivästäni häivistäni
illative häivääni häiviini
adessive häivälläni häivilläni
ablative häivältäni häiviltäni
allative häivälleni häivilleni
essive häivänäni häivinäni
translative häiväkseni häivikseni
abessive häivättäni häivittäni
instructive
comitative häivineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative häiväsi häiväsi
accusative nom. häiväsi häiväsi
gen. häiväsi
genitive häiväsi häiviesi
häiväisi rare
partitive häivääsi häiviäsi
inessive häivässäsi häivissäsi
elative häivästäsi häivistäsi
illative häivääsi häiviisi
adessive häivälläsi häivilläsi
ablative häivältäsi häiviltäsi
allative häivällesi häivillesi
essive häivänäsi häivinäsi
translative häiväksesi häiviksesi
abessive häivättäsi häivittäsi
instructive
comitative häivinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative häivämme häivämme
accusative nom. häivämme häivämme
gen. häivämme
genitive häivämme häiviemme
häiväimme rare
partitive häiväämme häiviämme
inessive häivässämme häivissämme
elative häivästämme häivistämme
illative häiväämme häiviimme
adessive häivällämme häivillämme
ablative häivältämme häiviltämme
allative häivällemme häivillemme
essive häivänämme häivinämme
translative häiväksemme häiviksemme
abessive häivättämme häivittämme
instructive
comitative häivinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative häivänne häivänne
accusative nom. häivänne häivänne
gen. häivänne
genitive häivänne häivienne
häiväinne rare
partitive häiväänne häiviänne
inessive häivässänne häivissänne
elative häivästänne häivistänne
illative häiväänne häiviinne
adessive häivällänne häivillänne
ablative häivältänne häiviltänne
allative häivällenne häivillenne
essive häivänänne häivinänne
translative häiväksenne häiviksenne
abessive häivättänne häivittänne
instructive
comitative häivinenne

Derived terms

[edit]
compounds

References

[edit]
  • Itkonen, Erkki, Kulonen, Ulla-Maija, editors (1992–2000), Suomen sanojen alkuperä [The origin of Finnish words]‎[1] (in Finnish) (online version; note: also includes other etymological sources; this source is labeled "SSA 1992–2000"), Helsinki: Institute for the Languages of Finland/Finnish Literature Society, →ISBN

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]