frustraatio

Finnish

Etymology

Internationalism (see English frustration), ultimately from Latin frūstrātiō.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈfrustrɑːtio/, [ˈfrus̠.trɑ̝ːˌt̪io̞]
• Rhymes: -io
• Hyphenation^(key): frust‧raa‧tio

Noun

frustraatio

1. frustration

Declension

Inflection of frustraatio (Kotus type 3/valtio, no gradation)
nominative		frustraatio	frustraatiot
genitive		frustraation	frustraatioiden frustraatioitten
partitive		frustraatiota	frustraatioita
illative		frustraatioon	frustraatioihin
		singular	plural
nominative		frustraatio	frustraatiot
accusative	nom.	frustraatio	frustraatiot
	gen.	frustraation
genitive		frustraation	frustraatioiden frustraatioitten
partitive		frustraatiota	frustraatioita
inessive		frustraatiossa	frustraatioissa
elative		frustraatiosta	frustraatioista
illative		frustraatioon	frustraatioihin
adessive		frustraatiolla	frustraatioilla
ablative		frustraatiolta	frustraatioilta
allative		frustraatiolle	frustraatioille
essive		frustraationa	frustraatioina
translative		frustraatioksi	frustraatioiksi
abessive		frustraatiotta	frustraatioitta
instructive		—	frustraatioin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of frustraatio (Kotus type 3/valtio, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative frustraationi frustraationi accusative nom. frustraationi frustraationi gen. frustraationi genitive frustraationi frustraatioideni frustraatioitteni partitive frustraatiotani frustraatioitani inessive frustraatiossani frustraatioissani elative frustraatiostani frustraatioistani illative frustraatiooni frustraatioihini adessive frustraatiollani frustraatioillani ablative frustraatioltani frustraatioiltani allative frustraatiolleni frustraatioilleni essive frustraationani frustraatioinani translative frustraatiokseni frustraatioikseni abessive frustraatiottani frustraatioittani instructive — — comitative — frustraatioineni second-person singular possessor singular plural nominative frustraatiosi frustraatiosi accusative nom. frustraatiosi frustraatiosi gen. frustraatiosi genitive frustraatiosi frustraatioidesi frustraatioittesi partitive frustraatiotasi frustraatioitasi inessive frustraatiossasi frustraatioissasi elative frustraatiostasi frustraatioistasi illative frustraatioosi frustraatioihisi adessive frustraatiollasi frustraatioillasi ablative frustraatioltasi frustraatioiltasi allative frustraatiollesi frustraatioillesi essive frustraationasi frustraatioinasi translative frustraatioksesi frustraatioiksesi abessive frustraatiottasi frustraatioittasi instructive — — comitative — frustraatioinesi first-person plural possessor singular plural nominative frustraatiomme frustraatiomme accusative nom. frustraatiomme frustraatiomme gen. frustraatiomme genitive frustraatiomme frustraatioidemme frustraatioittemme partitive frustraatiotamme frustraatioitamme inessive frustraatiossamme frustraatioissamme elative frustraatiostamme frustraatioistamme illative frustraatioomme frustraatioihimme adessive frustraatiollamme frustraatioillamme ablative frustraatioltamme frustraatioiltamme allative frustraatiollemme frustraatioillemme essive frustraationamme frustraatioinamme translative frustraatioksemme frustraatioiksemme abessive frustraatiottamme frustraatioittamme instructive — — comitative — frustraatioinemme second-person plural possessor singular plural nominative frustraationne frustraationne accusative nom. frustraationne frustraationne gen. frustraationne genitive frustraationne frustraatioidenne frustraatioittenne partitive frustraatiotanne frustraatioitanne inessive frustraatiossanne frustraatioissanne elative frustraatiostanne frustraatioistanne illative frustraatioonne frustraatioihinne adessive frustraatiollanne frustraatioillanne ablative frustraatioltanne frustraatioiltanne allative frustraatiollenne frustraatioillenne essive frustraationanne frustraatioinanne translative frustraatioksenne frustraatioiksenne abessive frustraatiottanne frustraatioittanne instructive — — comitative — frustraatioinenne third-person possessor singular plural nominative frustraationsa frustraationsa accusative nom. frustraationsa frustraationsa gen. frustraationsa genitive frustraationsa frustraatioidensa frustraatioittensa partitive frustraatiotaan frustraatiotansa frustraatioitaan frustraatioitansa inessive frustraatiossaan frustraatiossansa frustraatioissaan frustraatioissansa elative frustraatiostaan frustraatiostansa frustraatioistaan frustraatioistansa illative frustraatioonsa frustraatioihinsa adessive frustraatiollaan frustraatiollansa frustraatioillaan frustraatioillansa ablative frustraatioltaan frustraatioltansa frustraatioiltaan frustraatioiltansa allative frustraatiolleen frustraatiollensa frustraatioilleen frustraatioillensa essive frustraationaan frustraationansa frustraatioinaan frustraatioinansa translative frustraatiokseen frustraatioksensa frustraatioikseen frustraatioiksensa abessive frustraatiottaan frustraatiottansa frustraatioittaan frustraatioittansa instructive — — comitative — frustraatioineen frustraatioinensa

Further reading

• “frustraatio”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02